Pelkään kaikkea.

Pelkään, että sydämeni valuu pois ruumiistani.

Pelkään, että maailma ei kuule minua.

Pelkään, että jumalia ei ole.

Pelkään, että juoksen liian kovaa.

Pelkään, että ajatukseni loppuvat.

Mutta sinua rakastan.

Kun eksyin ja huusin, sinä olit siellä jossain.

Kun tunsin valuvani hukkaan, sinä olit siellä jossain.

Kun laitoin silmäni kiinni ja toivoin tuulen vievän minut mukanaan, sinä olit siellä jossain.

Kun keitin aamukahvia ja mietin, mikä on todellista, sinä olit siellä jossain.

Kun etsin totuutta, sinä olit siellä jossain.

Odotin ja näin sinut.

Junassa haisee karjalanpiirakka ja käsidesi.

Minulle ne muuttuvat tuoksuiksi, jotka kertovat ikävästä.

Juna tuntuu matelevan, aika on pysähtynyt.

Joku yskii.

Kotona on hiljaista, sisälläni rauhatonta.

Olen täällä, sinä olet siellä.

Poltan kieleni liian kuumaan kahviin. Selviän kaikesta, jos olet kanssani.

Koko maailma tuntuu pysähtyneen, se elää menneessä, tulevassa. Kuten minäkin.

Ehkä koko maailma ikävöi sinua. Ainakin koko maailma minun sisälläni.