Sanoit, että roikun sinussa. Silittelin kissaasi ja mietin, etten koskaan päästäisi irti sinusta. Jätit minut päiviksi yksin asuntoosi, siivoilin ja kävin kaupassa. Odotin. Sanoit aina olevasi tulossa kohta, tänään, huomenna, mutta et koskaan tullut. Öisin nukuin levottomasti, kuuntelin kuinka kissa rapsutteli makuuhuoneen liukuovea ja mietin missä olet nyt.

Veit minua uusiin kaupunkeihin, niissäkin jätit minut yksin, katosit. Olin kiinni sinussa vaikka et koskaan ollut paikalla. En halunnut päästää irti. Olin kuin huumattu.

Pesin pyykkisi, sinä sanoit että minun pitäisi laihduttaa. Vastasin aina puheluihisi, sinä kutsuit minua hulluksi.

Eräänä päivänä lähdit pois etkä tullut enää takaisin. Myöhemmin soitit ja sanoit, että sinulla on tyttöystävä.

Vieraana tässä maailmassa, mieluummin olisi missä tahansa muualla.

Näet itsesi jokaisessa ihmisessä, koko maailma on yksi iso peili.

Ikuinen ulkopuolinen, tuuli mekon helmassa, ranta vieressä, niin haluan ollakin.

Jumaluutta on kaikkialla.

Ei taistelua, ei antautumista, vain olemista.

Maiseman vaihtaminen voi pelastaa elämän.

Jos en pysty hengittämään, voisinko edes tekohengittää.

Kannan naisen seksuaalisuuden taakkaa.

Ihminen on kuin muovailuvahaa, tahdotonta, helposti muovautuvaa, pehmeää.

En ole koskaan juossut näin kovaa ja näin pitkälle.