Muistan vaaleat hiuksesi ja epäilevän katseesi

Silmissäsi ahdistusta, olit jo muissa maailmoissa

Kuulin nopeasta elämästäsi ja nautinnoista

Elon pauhaava ääni, jonka yritit hiljentää

Äänet ja valot ystävinäsi

Itsesi kohtaamisen mahdottomuus

Hiljaisesti värähtelevän rauhan etsintä

Tuhkasta muodostetut hetket, tuhkaksi päädyit itsekin

Olen läpinäkyvä

Pysyn paikallani

Aika valuu minusta läpi

Näen sen jalkojeni juuressa kiemurtelemassa

Elämä pakenee nähdessään kasvoni

Tasapainottelen kaaoksen ja euforian välillä

Ideat peittoavat todellisuuden

Seisoessani sivuttain peilin edessä näen sydämeni ääriviivat

Sen syke on ainut ääni jonka kuulen