Runoja matkan varrelta vol. 3

Jos tietäisit missä olen, jos tietäisit mitä tunnen, jos näkisit sisimpääni. Voisitko silloin antaa anteeksi? Tekisitkö vierellesi tilaa? Koskettaisitko niinkuin ennen? Olisitko kanssani ja sanoisit:”rakastan”.

Tahdon oppia

Tahdon oppia tuntemaan.

Tahdon oppia lentämään.

Tahdon rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tahdon sut, en naamaria, en osatotuutta. Tahdon sut ja tehdä kaikkeni, jotta oppisit luottamaan, rakastamaan. Tahdon koskettaa sua niin, että tiedät paikkasi olevan vierelläni.

Elämää

Elämä opetti, pääsin tavoitteeseeni, tein mitä piti tehdä. Virheetkin, joita en muuttaisi,ne eivät olleet hirveitä. Ne vain sattuivat, mutta ilman kipua en olisi tässä.

Olen ja hengitän, pidän kiinni paikastani ja olen siitä ylpeä.

Korttitalo

Tahtoisin kertoa sinulle, kaikki ei ollut sinun syytäsi. Tahtoisin päästää sinut irti hirttoköydestä, johon olen sinut sitonut. Menettäisinkö silloin sen minkä olen jo saavuttanut? Menettäisinkö itsekontrollini jos antaisin anteeksi ja rakastaisin sinut ehjäksi? Muistan kuinka kerran kysyit:”tahdotko todella elää tällaista elämää?”

Olin sekaisin ja vastasin kyllä. Ei, kaikkea ei voi laittaa päihteidenkään syyksi. Luvattuja asioita ei saa unohtaa.

Muistan kuinka lupasin kantaa kaikesta vastuun, kunnes käänsin selkäni. Ja nyt, korttitalomme on hajonnut, kumpikin hävisimme. Jäljellä kaipaus, ikävä, suru. Rakas, unohda se mitä tein ja tiedä, sinulla on aina paikka sydämessäni.

Tule! 

Mitä voisikaan sydämeni haluta kuin vierellesi? Mitä voisikaan sydämeni haluta, kuin luoksesi? Tule rakkaani, tule! Itken vuoksesi.

Paljon, liian paljon

Kiitän sinua. Paljon petin, paljon valehtelin.

Paljon itkin, paljon riehuin. Nyt en halua muutakin pyytää anteeksi ja kuolla vuoksesi.

Värivalot

Elämän aallokko repi sieluani, värivalot huusivat nimeäni. Valhekuvat maailmasta täyttivät mieleni. Elämäni karikossa vasta havahduin, en ollutkaan matkalla minnekkään. Jouduin antautumaan ja silloin vasta huomasin eläväni.

Rakkautemme

Rakkautemme on kestävää, tunnen sen. Rakkautemme on vahvaa, tiedän sen. Rakkautemme on ainutlaatuista, maistan sen. Rakkautemme on ikuista, sanon sen.

Rakastan, nyt ja aina

Kun tulit elämääni, en tiennyt mihin joudun. Joskus jouduin kärsimään takiasi, joskus haaveilin yhteisestä elämästämme, mutta kokoajan olen rakastanut sinua.

Ajatuskaappari

Joskus ajattelen vain menneitä, joskus ajattelen vain tulevia, mutta kokoajan ajattelen vain sinua.

Hetki vielä

On tuskaa erota sinusta hetkiseksi, kaipaus jää sydämeeni soimaan kipuna. Ajatukset meistä täyttävät pääni, mutta onneksi tiedän, että tämä ero kestää vain hetkisen.

Menneisyyden haamut

Mä kadun, paljonkin. Elämätöntä elämää, hukkaan heitettyjä vuosia, katkeria tunteita. Vaikka lähdin, olette silti mielessäni.

Rukoilen puolestanne. Rakkaus nosti minut, toivon, että saisitte myös kokea tuon saman rakkauden.

Palapeli

Elämäni palaset menivät hukkaan. Yritin etsiä niitä ja koota palapelin uudelleen, mutta yritin turhaan. Kun löysin sinut, löysin myös elämäni palaset.

Levoton prinsessa

Kun lähdin kotoa, tunsin suurta rakkautta maailmaa kohtaan. Olin valmis luovuttamaan kaiken, mutta sinä et halunnut minun luovuttavan. Sinä halusit pysäyttää minut ja pelastaa.

Särkyneet sielut

Tuskan kyyneleitä maailmassa, rikkinäiset ihmiset kulkevat vailla päämäärää. Maailmalta kuuluu tuskan huutoja ja ihmiset kaipaavat rauhaa. Levottomuus kasvaa sydämissä, eikä mikään voi heitä pysäyttää. Näin ajattelevat nuo särjetyt sielut, mutta on yksi joka rakastaa, yksi joka kantaa, yksi joka pystyy nostamaan.

Sylisi

Sinun syliisi kun saan painaa pääni, tunnen elämän tuoksun, tunnen sen suloisuuden. Elämän tuoksu on hieno tuoksu, ja vain sinun sylissäsi.

Pelasta

Sairaat ihmiset tarvitsevat parantajaa. Kivut ovat valtavat, vain tuskan huudot soivat korvissani.

Ihmiset ovat eksyksissä, he tarvitsevat sinua Jumala, missä sinä olet Elävä Kuningas?

Tiedän

Kun taas masennun, kun taas kaipaan sinua, kun taas ikävöin. Tiedän, että olet siellä, tiedän, että välität. Tiedän, että rakastat.

Minä ja sinä

Minä ja sinä, rakkautemme side. Rakkautemme on jotakin erilaista, rakkautemme kaltaista en ole aiemmin kokenut.

Rakkautemme on jotain erilaista, sellaista minkä vuoksi kannattaa taistella.

Jumalani

Jännityksen kaipuu, levottomuuden aikataulu,syntien tuska. Siinä nuo kolme, jotka erottivat minut sinusta, Jumalani. Kun otit minut armossasi vastaan, sain tuntea kuinka ovet aukenivat edessäni, kuinka rakkaus astui sydämeeni ja kuinka annoit voiman tulla lapseksesi, kiitos siitä sinulle, Isäni.

Päivä kerrallaan

Taas on päivä takana,ajatukset täyttävät pääni. Tummat pilvet tulevat ylleni, mutta kiitos sinulle Jeesukseni, että valosi saa loistaa tummienkin pilvien ylitse.

Valhetta(ko)? 

Helpompi on välillä valehdella itselleen tunteistaan sinua kohtaan.

Rakastan sinua niin paljon, että jos en välillä valehtelisi itselleni kuolisin ikävääni ja tuskaani.

Jumalankaipuu

Jumalan kaipuu ihmisissä pistää ajattelemaan, ajattelemaan miksi ihmiset eivät voi luovuttaa ja antautua Jeesukselle kokonaan?

Kohti sinua

Sinä ja kosketuksesi.

Sinä ja huulesi.

Sinä ja rakkautesi.

Rakkautemme laivalla seilaamme kohti onnellisuuden merta.

Uskallan

Uskallan olla oma itseni, kun olet vierelläni. Uskallan tehdä löytöretkiä itseeni, kun olet matkakumppanini. Uskallan heittäytyä rakkauteen, kun seisot vierelläni.

Mitä se on? 

Rakkaus Jumalaan pistää liikkeelle, rakkaus sinuun saa ajattelemaan.

Rakkautta etsii moni, mutta ei löydä. Rakkauden pystyy kokemaan vain silloin kun itse pystyy antautumaan rakkaudelle.

Tuntematon

En aina itsekään tiennyt mihin olin menossa, enkä aina halunnut edes tietää. Suuri levottomuuden tunteeni pisti liikkeelle jalkani, jotka olivat kahlittuina pimeyden valtakuntaan. En osannut edes ajatella tulevaisuutta, mikä se on? Mitä se on? Kyselin joskus, saamatta siihen kuitenkaan vastausta.

Yritin etsiä sitä Alkon pulloista, kuitenkaan sitä löytämättä. Yritin työntää neulaa suoneeni, kuitenkaan saamatta siitäkään vastausta.

Yritin hajottaa ja koota itseäni, mutta säikähdin. Kerran kuitenkin huusin pimeydestä, huutooni vastattiin ja löysin rauhan.

Uusi minä

Nämä käteni, joskus lyöneet toista. Tämä Sydämeni, joskus pettänyt toista. Nämä ajatukseni, joskus ajatelleet pahaa toisesta.

Nämä uudet käteni, siunaavat toista. Tämä uusi sydämeni, rakastaa toista. Nämä ajatukseni, pyrkivät hyvään.

Anna anteeksi

Sinä olit vielä pieni, kun aloin etsimään itseäni. Sinä olit vielä pieni ja hento, kun minä törmäsin elämän myrskyihin. Vaikka rakastin sinua ja olit aina mielessäni, en pystynyt näyttämään sitä teoillani. Kun sinä kasvoit upeaksi naiseksi, minä vain vajosin alemmas. Pyydän sinulta anteeksi rakas pikkusiskoni, etten pystynyt olemaan sinulle tarpeeksi hyvä isosisko.

Te

Isä, äiti, olette rakkaita, ette aina pystyneet antamaan parastanne.

Ette aina pystyneet näyttämään rakkauttanne, mutta teidän rakkaudestanne olen ollut varma aina. Minäkin vajosin alas, vielä alemmas kuin te, antakaa tekin nyt anteeksi minulle.

Kulttuuri Parisuhde Mieli Runot, novellit ja kirjoittaminen

Runoja matkan varrelta vol. 2

Toivo

Miksi teet elämästäni yhä helvettiä? Miksi lietsot vihaa ihmisiin? Mikset vain lennä pois elämästäni?

Sinä pakenit ja juoksit pois, löysit uuden rakkaan. Luulin, että jättäisit minut rauhaan, erehdyin. Tunnen kuinka vihasi tarttuu minua taas hiuksista ripotellen pitkin seiniä.

En saa öisin nukuttua, aamulla vihasi on taas läsnä.

Nyt olen valinnut toisen reitin, en anna toivoni hiipua.

Kylmä

Viha, pelko ja rakkaus, Pyhä kolminaisuus. Kun on kaikkensa antanut, itsensä menettänyt, jää jäljelle vain kylmät kyyneleet.

En tahdo

Saavut ovelleni sanoen:”Kulta, olen sinun”.

Paiskaan oven kiinni sanoen:”Minä en ole sinun”.

Koita ymmärtää, anna minulle aikaa unohtaa. Helpompaa olisi jos kaiken säilyttäisi. Säilyttäisi lupaukset, rakkauden. Unohtaen murheet tuhannet, se ei vain enää mene niin. Kyyneleitäni en halua näyttää sinulle. En tahdo, että näet kuinka ikävä polttaa luitani, kuinka miljoonat kyyneleet tulvivat silmistäni. Anna aikaa, anna aikaa. Säilyttää muistosi, muistaa kosketuksesi. Anna aikaa muodostaa sinusta hyvä muisto. Rakkauteni sinua kohtaan ei ole kuollut, olen vain kasvanut aikuiseksi.

Äiti

Äiti,olen eksynyt elämässäni. En ole enää oma itseni, mutta uskon yhä ihmeisiin.

Sydäntäni on puukotettu ja olen hajonnut sirpaleiksi. Täällä missä nyt olen ihmiset näkevät kyyneleeni, mutta olen heille tuntematon.

Äiti, mua sattuu, vapisen pelosta, enkä tunne rakkautta enää. Tulisipa luokseni ja ottaisit syliin, miksi sinun oli lennettävä pois?

Pikkusiskolleni

Olet niinkuin puhdas lumi, melkein tuntematon ihmisolento.

Kuitenkin niin tärkeä ja läheinen. Tapaamme toisiamme öisin, unissa. Tahtoisin jo päästä luoksesi, ottaa kaulasta kiinni ja kuiskata:”olet rakas pikkusiskoni”.

Toivon sinun elämääsi paljon iloja, juhlia ja runoutta.

Toivon sinun vielä joskus ylistävän Luojaa elämästä. Toivon, että uskallat vielä joskus luottaa ihmisiin ja antaa jonkun tulla lähellesi.

Kulttuuri Parisuhde Mieli Runot, novellit ja kirjoittaminen