Me jätimme tutut maisemat ja muutimme asumaan taiteilijoiden, sekä boheemin elämänlaadun omaavien keskelle Etelään. Nykyhetki vain on muuttunut, ja ne ihmiset, jotka vaikuttivat menneisyydessäni ja joita edelleen tapaan mielessäni ovat muuttuneet pilvien tahraamiksi olennoiksi.

2013 mun sisälläni asui edelleen levottomuus, ja vaikka olinkin saanut jokusen vuoden päihteettömyyttä alleni, alkoi mielitekoja tulla. Aksu(nimi muutettu) oli ollut pojalleni isä, kuin kukaan koskaan. (Mika kun oli lähtenyt toisen naisen matkaan poikamme ollessa 3kk.) Meillä oli Aksun kanssa pitkä tuttavuus takana, olimme olleet kavereita nuoresta lähtien. Tiellemme oli tullut aina joitain mutkia, mutta viimein 2012 yhdistimme voimamme. Aksu eli kuitenkin omien mieli tekojensa vankina, vaikka yritin häntä kaikin tavoin auttaa ja tukea, tuloksetta. Hän kuoli 2013 päihteidenkäytön seurauksena, se oli shokki.

Yritin sivuttaa omat tunteeni, enkä ymmärtänyt sen olevan myrkkyä itselleni. Tyttäreni oli myös tuolloin jo syntynyt, ei isästä sen enempää 🙂 Matkustelimme poikani kanssa ja huomioin myös häntä, vaikka vauva-arki olikin aika kiireistä yksinhuoltajalle.

Kerran jätin tytön hänen varamummolle en ja matkustimme poikani kanssa Rovaniemelle, Joulupukin maahan. Olin vapautunut ja uskossa kaikesta huolimatta, mutta Aksun kuolema varjosti kuitenkin mielialaani.

Poikani oli onnellinen pikkusiskostaan, he viihtyivät hyvin yhdessä. Kotimme vaihtuivat aika tiuhaan, sillä huonoksi onneksemme kohdallemme sattuiuseampi kosteusvaurioinen asunto.

-Olin kuullut hänen askeleensa, tuntenut hänen läsnäolonsa hämärästi. 

– Oli selvinnyt, että olimme kotoisin samasta maailmasta.

En saanut lähihoitaja opintojani milloinkaan valmiiksi, vaikka se oli lapsesta lähtien ollut unelma-ammattini. Minulla todettiin 17-vuotiaana päihdeongelma. 

Tuntui, kuin sisälläni olisi ollut tulivuori. Useampi vuosi meni todella lujaa,vaikka yritin uskonkin avulla raitistua. 

Seurasi useita pieniä rikoksia, väkivallan käytöstä muodostui mulle selviytymiskeino. Tapasin päihdevuosinani Mikan(nimi muutettu) ja tuntui siltä, että rakastin häntä. Mutten todellisuudessa tiennyt mitä rakkaus on! Mika joutui omista jutuistaan vankilaan ja pian mullekin tuli motivaatiota lähteä hoitamaan itseäni,olin joutunut rikoksistani tutkintavangiksi ollessani 19-vuotias. Tunsin todella suuren yksinäisyyden, ajattelin, että mulla ei ollut mitään. Mikankin tunsin kääntäneen selkänsä mulle. Pääsin tutkintavankeudesta kristilliseen alkoholisti-ja narkomaanihoitokotiin. 

Siellä sain takaisin elämä haluni, lisäksi opin käyttäytymään kuten muutkin nuoret. Kirjoittelimme Mikan kanssa toisillemme, pian huomasimme suunnittelevamme jo häitä. 

19. 1.2007 vietettiin mun ja Mikan häitä, linnaleskenä ei kuitenkaan ollut helppoa ja olinhan aika nuori. Elämä kuitenkin kantoi, kesällä 2007 huomasin odottavani esikoistani.