Rakkaus kuuluu jokaiselle

Kun kuljemme kadulla ja näemme puistonpenkillä miehen, joka tervehtii meitä. Miehestä näkee selvästi, että hän on sekaisin.

Miehellä on olkapäille ulottuvat takkuiset hiukset, joista valuu vielä juuri oksennetun oksennuksen noroja. Miehen silmät seisovat, niissä on kyllä iloinen pilkahdus, mutta ne ovat lasittuneet ja voimme havaita hänen silmistään tietynlaisen lasoli-katseen. Miehellä tuskin on montaa hammasta suussaan, naama on punainen ja turvonnut.

Lisäksi mies haisee siltä kuin ei olisi käynyt suihkussa viikkoihin, eikä varmaan olekkaan. Miehen vierellä penkillä on muovipussi, jossa on viinaa ja paketti makkaraa. Hän huokaisee, kun kävelemme pois. Mitä mietit, kun kohtaat tällaisen miehen?

Mikä on ensireaktiosi? Yritätkö ohittaa miehen huomaamatta, vai tervehditkö häntä? Kukaan meistä ei todellisuudessa tiedä millaisen elämän tuo mies on elänyt. Emme tiedä mitään hänen menetyksistään, suruistaan, menestymisistä tai iloista. Niin, emme todellisuudessa tiedä hänestä mitään, voimme vain olettaa.

Jospa pysähtyisimme hetkiseksi tämän asian äärelle, emmekä tekisi pikaisia oletuksia. Tuo mies on ollut myös joskus pieni poika, ehkä hänellä on ollut rakastava perhe ympärillä, tai sitten hän on saanut huonon elämän alun jo lapsena. Tuo mies on saattanut olla joskus reipas koululainen, joka teki tunnollisesti kotitehtävänä. Hän on kenties käynyt ammattikoulun, ollut töissä ja hänellä on joskus voinut olla omakin perhe.

Oli niin tai näin, tuo mies on joka tapauksessa yksi meistä. Hän on ihminen ja mielestäni ansaitsee ihmismäisen kohtelun, sillä rakkaus kuuluu myös hänelle.

<3 Rakastetaan toisiamme, niin maailma on parempi paikka elää, sillä rakkaus kuuluu jokaiselle <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *