Tarina menneisyydestä

Me jätimme tutut maisemat ja muutimme asumaan taiteilijoiden, sekä boheemin elämänlaadun omaavien keskelle Etelään. Nykyhetki vain on muuttunut, ja ne ihmiset, jotka vaikuttivat menneisyydessäni ja joita edelleen tapaan mielessäni ovat muuttuneet pilvien tahraamiksi olennoiksi.

2013 mun sisälläni asui edelleen levottomuus, ja vaikka olinkin saanut jokusen vuoden päihteettömyyttä alleni, alkoi mielitekoja tulla. Aksu(nimi muutettu) oli ollut pojalleni isä, kuin kukaan koskaan. (Mika kun oli lähtenyt toisen naisen matkaan poikamme ollessa 3kk.) Meillä oli Aksun kanssa pitkä tuttavuus takana, olimme olleet kavereita nuoresta lähtien. Tiellemme oli tullut aina joitain mutkia, mutta viimein 2012 yhdistimme voimamme. Aksu eli kuitenkin omien mieli tekojensa vankina, vaikka yritin häntä kaikin tavoin auttaa ja tukea, tuloksetta. Hän kuoli 2013 päihteidenkäytön seurauksena, se oli shokki.

Yritin sivuttaa omat tunteeni, enkä ymmärtänyt sen olevan myrkkyä itselleni. Tyttäreni oli myös tuolloin jo syntynyt, ei isästä sen enempää 🙂 Matkustelimme poikani kanssa ja huomioin myös häntä, vaikka vauva-arki olikin aika kiireistä yksinhuoltajalle.

Kerran jätin tytön hänen varamummolle en ja matkustimme poikani kanssa Rovaniemelle, Joulupukin maahan. Olin vapautunut ja uskossa kaikesta huolimatta, mutta Aksun kuolema varjosti kuitenkin mielialaani.

Poikani oli onnellinen pikkusiskostaan, he viihtyivät hyvin yhdessä. Kotimme vaihtuivat aika tiuhaan, sillä huonoksi onneksemme kohdallemme sattuiuseampi kosteusvaurioinen asunto.