Huono treffeillä?

6028653774_a42753a4b7_b.jpg

Kävin ensimmäisillä treffeilläni kahdeksannella luokalla. Treffit olivat luokkakaverini kanssa ja ehkä jännittävin asia ikinä. Tapasimme paikallisessa Carrolsissa ja kun näin hänet minulta meinasi kirjaimellisesti lähteä jalat alta. Molempia jännitti enkä enää muista mistä puhuimme, mutta taisimme hymyillä molemmat ihan naurettavan paljon. 

Sitten ensimmäisten treffien olen käynyt useammilla kymmenillä treffeillä, tosin enimmäkseen vasta sen jälkeen, kun olin opiskeluaikoina uskaltautunut nettideittailun ihanaan ja kamalaan maailmaan. Oikeastaan olen käynyt useilla oikein mukavilla treffeillä. Seura on ollut useammin mukavaa kuin epämukavaa ja on käyty mielenkiintoisia keskusteluja ja tehty yhdessä hauskoja asioita. Toisaalta on kuitenkin myös niin, että en muista kenenkään kanssa käyneeni kolmia treffejä useammilla. Koskaan.

Siihen, miksi näin on käynyt on tietysti monia eri syitä. On ollut kivoja tyyppejä, jotka eivät minua sytytä yhtään. On ollut myös tyyppejä, jotka sytyttävät kovastikin, mutta jotka eivät koe samoin. Ja sitten on ollut sekin tyyppi, jolla ei ollut käsitystä, missä menee soveliaan nettietsivyyden (ja sen esiintuomisen) rajat.

Mutta miksi näin on käynyt joka ikinen kerta? Enkö sitten kuitenkaan osaa tätä deittailua? Vai olenko jotenkin perustavanlaatuisesti epäkelpo, kun ikinä ei edetä niitä muutamia treffejä pidemmälle.

Oikeasti uskon olevani ihan hyvää treffiseuraa. Osaan ylläpitää keskustelua monista eri aiheista, olen ystävällinen ja huumorintajuinen, ns. hyvää seura. Uskoisin, että useimmat ihmiset, joiden kanssa olen käynyt ulkona, ovat viihtyneet seurassani oikein hyvin. Tähän ikään mennessä olen käynyt jo sen verran monilla treffeillä, että en enää mene sellaiseen jännäkakkapaniikkiin, vaan hommassa on tiettyä luottoa siihen, että ihan hyvin menee. Tiettyä rutiinia on syntynyt. Mutta onko se sitten ongelma, että on liikaa rutiinia hommaan? Pitäisikö jännittä enemmän?

Minä en aidosti tiedä vastausta näihin kysymyksiin, eikä niihin välttämättä oikeita vastauksia olekaan. Ehkä minulla on vain ollut huono tuuri, kun kemiat eivät ole koskaan kohdanneet. Tai ehkä ihan vaan siksi, että aika harvoin huomaan tuntevani suurta vetoa toiseen ihmiseen ensitapaamisilla. Ja varmaan tämä on myös monien eri syiden summa. Tieto-orientoitunut mieleni vaan välillä kaipaisi jotain dataa tästäkin asiasta.

Jaa, että mitäkö kävi niiden ensimmäisten treffien jälkeen. kysytte? Lähetimme toisillemme sähköpostia ennen ja jälkeen niiden ensimmäisten treffien. Tapasin hänet vielä toisen kerran, mutta sen jälkeen hän rasistisia kommentteja entisen koulunsa maahanmuuttajataustaisista oppilaista ja minä lakkasin kirjoittamasta hänelle viestejä. Kypsää? Ei. Oikea ratkaisu? Kyllä.

Kuva: Nick Grosoll / CC-lisenssi

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *