Järjestettyä rakkautta

Mulla on tällä hetkellä yksi erikoinen uteliaisuuden aihe rakkauden ja ihmissuhteiden alalla, nimittäin järjestetyt avioliitot. Tiedän, tää on aika erikoinen kiinnostuksen kohde kaltaiselleni ihmiselle, jonka kulttuuripiiriin järjestetyt avioliitot eivät kuulu eivätkä ole enää toviin kuuluneet. Ne ovat vieraita, kuuluvat toiseen aikaan tai kulttuuriin. Joidenkin mielestä jollain tapaa primitiivisiä ja väärin. Mutta juuri se tekee niistä toisaalta niin kiinnostavia. Ne ovat vieraita ja tietyssä määrin käänteinen näkökulma rakkauteen ja avioliittoon modernista länsimaisesta näkökulmasta.

Järjestetty avioliitto on terminä varsin laaja ja pitää sisällään hyvin monenlaisia käytäntöjä eri kulttuureissa. Suomenkielisiä lähteitä aiheesta on ainakin verkosta varsin haastavaa löytää, mutta englanninkielisiä artikkeleja aiheesta löytyy runsaasti erilaisista näkökulmista. Olin erityisen ilahtunut, kun huomasin englanninkielisen Wikipedian aihetta käsittelvän artikkelin olevan poikkeuksellisen kattava ja perusteellisesti lähteistetty. Siinä tuotiin mielestäni hyvin esiin myös monenlaiset erilaiset käytännöt ja puolet näinkin monimutkaisesta aiheesta ja opin itsekin uutta, vaikka jonkin verran olen muualtakin aiheesta nyt lukenut.

Wikipediassa kaikki avioliitot jaoteltiin neljään ryhmään:

  • Vanhemmat tai huoltajat valitsee tulevan puolison, yksilöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tulevan puolison valintaan (pakkoavioliitto)
  • Vanhemmat tai huoltajat valitsee tulevan puolison, mutta yksilöltä kysytään mielipidettä, hän saa harkita asiaa ja voi joko hyväksyä tai hylätä hänelle valitun puolison. Toisinaan mahdollisest tulevat puolisot tapaavat joko perheen läsnäollessa tai yksityisesti ennen kihlautumista ja avioitumista.
  • Yksilö valitsee tulevan puolison, mutta vanhemmilta tai huoltajilta kysytään mielipidettä, he saavat harkita asiaa ja voivat hyväksyä tai hylätä valitun puolison.
  • Yksilö valitsee tulevan puolison, vanhemmilla tai huoltajilla ei ole sananvaltaa puolison valintaan. (autonomominen tai rakkausavioliitto)

On ilmiselvää, että järjesttyihin avioliittoihin liittyy runsaasti eettisiä ongelmia. Pakkoavioliitot nähdään laajasti ihmisoikeusloukkauksena ja esimerkiksi YK listaa oikeuden valita oman puolisonsa ja päättää omasta avioitumisestaan osana naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women). Myös lapsiavioliitot, jotka ryöstävät miljoonilta tytöiltä oikeuden lapsuuteen ja itsemääräämisoikeuteen, ovat äärimmäisen tuomittavia. UNICEFin julkaisema 16-sivuinen Note on Child Marriage (PDF)  käy kattavasti läpi lapsiavioliittojen syitä, seurauksia ja ihmisoikeusloukkauksia sekä kannustaa uskonnollisia johtajia ympäri maailman puuttumaan lapsiavioliittoihin.

Lähtökohtaisesti niissä järjestetyissä avioliitoissa, joissa tulevilla aviopuolisoilla on veto-oikeus puolison valintaan, vastaavaa ihmisoikeusongelmaa ei ole. Käytännössä todellisuus luultavasti ei ole kuitenkaan aivan niin ruusuinen, vaan kulttuurinen sekä perheen ja suvun suunnalta tuleva paine saattaa saada yksilön hyväksymään ehdotetun puolison vastoin omaa tahtoaan. Toisaalta joukossa on varmasti myös runsaasti niitä liittoja, joiden muodostuksessa tulevilla puolisoilla on aito valinnanvapaus ehdotettujen puolisoiden suhteen, minun on jokseenkin vaikea nähdä, mikä tässä järjestelyssä olisi suoranaisesti ongelmallista.

Eniten minua ehkä kuitenkin kiinnostavat sellaiset modernit järjestetyt avioliitot, jotka perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. Tarkoitan siis niitä liittoja, joiden järjestämistä sinkut itse pyytävät läheisiltään. Se herättää monia kysymyksiä. Miksi he valitsevat näin? Miksi he pitävät tätä vaihtoehtoa parempana, kuin länsimaisten konventioiden mukaista autonomista parinmuodostusta? Voiko perhe ja suku tuoda puolison valintaan jotakin sellaista, mitä ei ole mukana silloin, kun puolison valitsee yksin ilman perheen tukea? Kuinka tärkeänä puolisoa valittaessa oikeastaan pitäisi pitää perheen mielipidettä tulevasta puolisosta? Mitkä ovat ne keskeisimmät erot niissä perusteissa, joita järjestetyissä ja autonomisissa käytetään puolison valinnassa?

Niiden artikkelien perusteella, joita olen lukenut (linkitän muutaman niistä tämän tekstin loppuun), harvaan näistä kysymyksistä on hirveän yksiselitteisiä vastauksia. Ulkopuolelta on myös paha lähteä tekemään mitään yleistyksiä asiasta, kun väitteitä tukemassa ei ole tutkimusdataa, vaan lähinnä yksittäisten ihmisten kokemuksista kertovia kirjoituksia. Olisi mielenkiintoista lukea oikeaa tutkimustietoa aiheesta, jos sitä on. Voi hyvinkin olla, en ole vielä vaan ehtinyt aihetta siitä näkökulmasta penkoa.

Iso ja henkilökohtaisen elämäni kannalta mielenkiintoisin kysymys taitaa kuitenkin olla se, voisimmeko me romanttisen rakkauden kulttuurissa elävät oppia järjestettyjen avioliittojen toimintatavoista jotakin. Onko vuosisataisessa järjestettyjen avioliittojen perinteissä jotain viisautta eli onko vanhassa vara parempi? Nämä ovat tietysti sellaisia kysymyksiä, joihin oma mieli helposti hakeutuu, kun omasta puolison etsinnästä ei ole oikein tullut mitään.

Aiheesta on muuten kirjoitettu kirjakin, nimittäin Reva Sethin First comes marriage – modern relationship advice from the wisdom of arranged marriages, jonka luin äskettäin. Mielenkiintoinen kirja, josta ajattelin kirjoittaa seuraavaksi. Eli siis järjestettyjen avioliittojen teemasta lisää pohdintoja tulossa lähiaikoina. Stay tuned!

 

Pari artikkelivinkkiä kiinnostuneille:

Why I want an arranged marriage (Telegraph, 2014)

Matchmaking Vs. Arranged Marriage: What’s The Difference? (The Huffington Post, 2011)

Why Arranged Marriages And Careers Aren’t As Crazy As You Think (Fatherly, 2015)

What We Can Learn From Arranged Marriages (The Huffington Post, 2011)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *