Mitä järjestetyistä avioliitoista voi oppia?
Kirjoitin eilen Reva Sethin kirjasta First comes marriage – modern relationship advice from wisdom of arranged marriages. Tämä kirjoitus on jatkoa tuolle eiliselle kirja-arviolle. Kannattaa siis lukea se ensin, jos et vielä ole lukenut, ja palata sitten tämän tekstin pariin!
Tässä nuo salaisuudet ja omia ajatuksiani niihin liittyen lyhyesti. (Salaisuuksien nimet ovat tässä omia käännöksiäni englanninkielisistä.)
Salaisuus 1: Miehesi ei tarvitse olla paras ystäväsi
Oletko koskaan kirjoittanut auki, mitä kaikkea toivot unelmapuolisosi tekevän kanssasi? Tuliko pitkä lista? Sethin ensimmäinen salaisuus on oikeastaan kritiikkiä sitä ajatusta vastaan, että meille jokaiselle olisi ”se oikea”, joka täyttäisi kaikki meidän tarpeemme. Seth argumentoi, että länsimaisessa romanttisen rakkauden kulttuurissa etenkin meille naisille on myyty epärealistinen ajatus siitä, että puolisomme on vastuusta onnellisuudestamme. Odotuksemme siitä, mihin kaikkeen puolisomme pitäisi suhteessamme kyetä, ovat hänen mukaansa kohtuuttomat.
Sethin väite on, että naisilla järjestetyissä avioliitoissa ei ole samanlaisia odotuksia siitä, että heidän puolisonsa tulisi tehdä heidät onnellisiksi vaan he kantavat ennemmän itse vastuuta omasta onnellisuudestaan. Hän sanookin, että meidän pitäisi olla realistisia siitä, mikä puolisomme rooli parisuhteessa on. Meidän pitää kantaa itse vastuu omasta onnellisuudestamme ja rakentaa sitä puolisomme lisäksi myös ystävien ja perhenejäsenten kanssa sekä aivan itse. Järjestetyissä avioliitoissa puolisot eivät Sethin mukaan ole ensisijaisia onnellisuuden lähteitä tai pelastajia, vaan ”elämänkumppaneita, ystäviä ja ihmisiä, jotka tarjoavat sinulle tukea, kumppanuutta, lapsia ja perhe-elämää”. Kun otat vastuun omasta onnellisuudestasi, sinulla on valtaa omasta elämästäsi.
Mielestäni Sethillä on tässä ensimmäisessä luvussa erittäin hyvä pointti. Kun otamme vastuun omasta onnellisuudestamme emmekä odota jonkun toisen pitävän siitä huolta, antaa se meille valtaa omassa elämässämme ja luultavasti olemme myös onnellisempia niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolellakin. Seth antaa luvussa lukijoille myös mainion tehtävän: Ensin hän kehottaa kirjoittamaan listan kaikista niistä aktiviteeteista ja riennoista, joihin olet joskus haaveillut puolisosi osallistuvan. Kun lista on valmis, on seuraavana ohjeena kirjoittaa kunkin listan kohtaan, kuka muu kuin puolisosi sijasta voisi lähteä näihin rientoihin tai aktiviteetteihin kanssasi – mukaan lukien se, että lähtisit niihin yksin. Ainakin minulle tämä harjoite oli mainio ajatusten herättäjä.
Salaisuus 2: Parisuhteen pakolliset ovat ainoa, millä on väliä
Tapailetko sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisit kuvitella jakavasi elämäsi myös pidemmällä aikavälillä? Jos et, Seth haluaa muistuttaa, että niistä ihmisistä, joita tapailet tulee niitä, joiden kanssa päädyt myös pitkiin parisuhteisiin tai naimisiin. Hän varoittaakin lukijoita ”just for now” syndroomasta eli taipumuksesta päätyä suhteisiin, jotka ovat sinnepäin, mutta eivät sitä, mitä parisuhteelta todella haluat mutta joihin jumiudutaan mukavuuden halusta tai muista syistä. Sethin sanoin, rakkaus ei voita kaikkia esteitä, joten on tärkeää panostaa siihen, että löytää juuri itselle sopivan puolison.
Ratkaisuksi oikeanlaisen puolison löytämiseen Seth tarjoaa The Marriage Musts -listan laatimista eli parisuhteen pakollisia. Parisuhteen pakolliset eivät ole lista siitä, mistä pidät ja mistä et. Kyse on arvoista ja elämäntapavalinnoista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Tällä yritetään päästä eroon ajatuksesta, että rakkaus on vain jotain, mikä meille tapahtuu eli jonka passiivisia vastaanottajia olemme. Parisuhteen pakolliset ovat Sethin mukaan keskeinen osa sitä, miten järjestettyjä avioliittoja muodostettaessa sopivia puolisoita etsitään. Hän itse kutsuu tätä kirjan tärkeimmäksi salaisuudeksi ja kehottaakin moneen otteeseen lukijaa tekemään parisuhteen pakollisiin liittyvän harjoituksen.
Parisuhteen pakollisten määrittelylle Seth on antanut kolme vaihetta: 1. Määrittele, mitä et halua, 2. Määrittele, mitä haluat, ja 3. Päätä, millainen ihminen sinut tulee olla, jotta kohtaisit nämä ehdot täyttävän ihmisen. En lähde sen tarkemmin ruotimaan näihin vaiheisin (jos kiinnostaa lukea tarkemmin, kannattaa ostaa), mutta harjoitus antaa tai antoi ainakin minulle paljon eväitä itsetutkiskeluun. Vaikka en vielä ole harjoitusta tehnyt loppuun asti, on sen alustava pureskelu saanut minut oivaltamaan esimerkiksi sen, että olen oikeastaan aika perhekeskeinen ja minulle olisi tärkeää, että tuleva puolisoni olisi sitä myös. Toisaalta minulle on myös tärkeää, että puolisoni jakaisi feministisen maailmankuvan. Uskon, että listan kirjoittaminen parisuhteen pakollisista varmasti auttaa hahmottamaan selvemmin sitä, mitä oikeastaan on minulle parisuhteessa tärkeintä, ja vaikka näitä pohdintoja ei käyttäisi suoraan kuten Seth kirjassa ehdottaa, kokemukseni mukaan itsetuntemuksesta on harvoin haittaa elämässä.
Salaisuus 3: Sitoutuminen on rajoitusten vastakohta
Kolmannessa luvussa Reva Seth kirjoittaa siitä, miten tärkeää täydellinen sitoutuminen on parisuhteen onnistumisen kannalta. Sethin mielestä meitä vaivaa osittaisen sitoutumisen epidemia, joka näkyy etenkin kahtena ”syndroomana”, kuten hän niitä kutsuu. Ensimmäinen on ”one foot out the door” syndrooma, mikä tarkoittaa tilanteita, joissa alamme suojata itseämme parisuhteen mahdollisilta ongelmilta laatimalla erosuunitelmia, vaikka suhteessa ei ole mitään ilmeisiä ongelmia. Toinen jalka on siis jo ulos ovesta ja valmistautumaan seuraavaan suhteeseen tai eron jälkeiseen sinkkuelämään. Toinen syndrooma on erityisen yhdysvaltalainen ja on ”something better” syndrooma. Siinä on kyse ajatusmaailmasta, jossa aina voi tehdä paremmin ja saada parempaa, myös parisuhteissa. Tiettyyn pisteeseen asti tällaisessa ajattelutavassa ei varmasti ole mitään vikaa, mutta liiallisuuksiin vietynä se voi Sethin mukaan olla erittäin vahingollista suhteelle.
Seth korotsaa runsaasti sitä, miten omalla toiminnallamme voimme vahvistaa tai heikentää sitoutumisen tunnetta suhteissamme. Hän mainitsee erityisen tärkeinä asioina sen, miten puhumme parsuhteistamme ja millaisessa seurassa. Oikeanlaisella seuralla Seth tarkoittaa sitä, että meidän tulisi ympäröidä itsemme ihmisillä, jotka haluavat meidän olevan onnellisia. Jos ympärillämme olevat ihmiset suhtautuvat parisuhteisiin negatiivisesti, tarttuu tämä tunnetila helposti myös meihin ja sitä kautta vaikuttaa negatiivisesti parisuhteisiimme. Samaan tapaan on tärkeää huomioida, miten puhumme parisuhteestamme muille. Korostamalla ja nostamalla esiin positiivisia puolia silloin, kun puhumme puolisoistamme ja parisuhteistamme, vahvistamme mielessämme parisuhteeseen liittyviä positiivisia tunteita. Mutta, jos keskitymme puhuessamme parisuhteen ja puolisomme negatiivisiin piirteisiin, muokkaa se vähitellen koko näkemystämme parisuhteestamme negatiivisemmaksi.
Osa Sethin kritiikistä moderneja parisuhteita kohtaan on varmastikin aivan perusteltua ja minusta on helppo allekirjoittaa ajatus siitä, että positiivisella vahvistamisella on merkitystä siinä, miltä parisuhde sinusta tuntuu. Positiivinen puhe luo positiivisia tunteita. Minusta on kuitenkin tärkeää muistaa kuitenkin se, ettei positiivisen vahvistamisen nimissä saa ongelmia lakaista maton alle, vaan myös ne on käsiteltävä. En myöskään allekirjoita Sethin tässä luvussa esittämää väitettä siihen, että avoliitossa eläminen tai yhteenmuutto ennen avioliittoa johtaisi heikompaan sitoutumiseen. Sitoutumisessa on pidemmän päälle kyse aivan muista asioista kuin avioliitosta, vaikka toki avioituminen voi joissain tapauksissa vahvistaa sitoutumisen tunnetta.
Salaisuus 4: Sillä ei ole väliä, että hän ei tanssi
Kumpi on tärkeämpää, se, että sinulla ja puolisollasi on yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita vai yhteisiä arvoja? Neljännessä luvussa Seth korostaa sitä, miten yhteensopivuutta arvioidessa pitäisi keskittyä juurikin arvoihin ja pyrkiä unohtamaan esimerkiksi harrastukset tai ulkonäkö kriteereinä, kun puolisoa valitaan. Jaetut arvot on se, millä hänen mukaansa todella on väliä, jos tavoitteena on pitkä onnellinen parisuhde. Sen sijaan esimerkiksi ajatukset omasta tyypistä olisi syytä unohtaa, sillä se, miten ihminen esimerkiksi pukeutuu tai mitä harrastaa, kertoo lopulta usein varsin vähän hänen arvoistaan. ”Haluaisitko sinä, että puolisosi valitsee sinut elämänkumppanikseen sen perusteella, miten pukeudut tai mihin klikkiin kuuluit lukioaikoinas?” Sethin mukaan järjestetyissä avioliitoissa puolisoilla ei ole samanlaisia odotuksia jaetuista kiinnostuksenkohteista puolisoiden välillä, jolloin heitä yhdistävät enenn kaikkea juuri arvot.
Uskon, että tämä on yksi niistä luvuista kirjassa, jotka herättänevät ihmisissä eniten vastalauseita, etenkin niissä ihmisissä, jotka uskovat vahvasti, että heillä on tietty tyyppi, johon he ihastuvat. Minulle tämä luku kuitenkin resonoi erittäin vahvasti, sillä uskon, että siinä nostettiin vahvasti esiin juuri joitakin niistä virheitä, joihin olen itse sortunut elämänkumppania etsiessäni. Toki jonkin verran olen päässyt jo aiemmin irti siitä ajattelumallista, joka tarttuu kiinni näihin melko pinnallisiin ominaisuuksiin ihmisissä, mutta tämä luku toimi tarpeellisena muistutuksena, että edelleen teen sitä turhan paljon. Rehellisesti sanottuna nolotti lukiessa, kun ajattelin sitä, miten joskus olin sitä mieltä, etten missään tapauksessa voisi seurustella miehen kanssa, joka ei lue kirjoja. Ei niillä kirjoilla ole oikeasti mitään merkitystä, mutta uteliaisuudella ja tietyllä tiedonnälällä sen sijaan voi ollakin.
Salaisuus 5: Romantiikka pitää keksiä uudestaan
Mikä on sinulle romanttista? Käytätkö sen mittarina Hollywood-elokuvien ja televisio-ohjelmien kynttiläillallisia ja suuria eleitä? Älä tee niin! Tässä luvussa Seth kritisoi rajusti sitä romantiikan määritelmää, jonka moni meistä on poiminut viihteestä ja mediasta. Hän muistuttaa, että typistäessämme käsityksemme romantiikassa vain kliseisiksi romanttisiksi teoiksi tai annamme muiden ulkopuolelta määritellä, mikä on romanttista ja mikä ei, sivuutamme sen, mitkä teot todella ovat romanttisia juuri meidän suhteessamme. Meidän tulisi muistaa aina määritellä, mitä romanttisuus on juuri siinä suhteessa, jossa olemme, ja arvostaa myös puolisojemme pieniä eleitä, jotka eivät täytä suurien romanttisten eleiden piirteitä. Järjestetyissä avioliitoissa, joissa lähtökohdat eivät ole romanttiset, syntyy romantiikka parin välille ajan kanssa ja ottaa silloin luonnostaan oman muotonsa eikä seuraa ulkoa annettuja malleja.
Kyllä kyllä kyllä! Juuri tästä huomaan usein ajautuneeni keskustelemaan muiden ihmisten kanssa. Suosikkiteoriani aiheesta on Gary Chapmanin 5 Love Languages eli 5 rakkauden kieltä. Mielestäni se nostaa erinomaisesti esiin sen, miten monin tavoin ihmiset osoittavat rakkautta toisilleen ja kuinka tärkeää on tunnistaa sekä oma että puolison tapa osoittaa rakkauttaan. Kun tunnistaa, milloin ja miten puoliso ilmaisee rakkautta, on varmasti kaikin puolin onnellisempi.
Salaisuus 6: Hänen seksuaalinen vetovoimansa? Kaikessa on kyse sinusta!
”Most of us have been conditioned to accept the disempowering belief that sexual chemistry either exists or it doesn’t, and that you ”know” from the minute you first catch eyes with someone whether it’s there or not.”
Yllä oleva lainaus tiivistää hyvin Sethin kuudennen luvun ytimen. Hän vastustaa ajatusta, että seksuaalinen vetovoima on jotain, mitä joko on tai ei ole ja asian ”vain tietää”. Haastattelujensa perusteella Seth väittää järjestettyjen avioliittojen osoittavan, että seksuaalinen vetovoima on jotain, mitä voidaan myös rakentaa ajanmyötä. Sethin mielestä seksi on tärkeää osa parisuhdetta, mutta ei suinkaan ylivoimaisesti tärkein, kuten kulttuurissamme on yleensä tapana ajatella. Hän painottaakin, että seksi tulee asettaa parisuhteessa oikeaan perspektiiviin. Suhdetta voidaan lähteä rakentamaan myös muiden paria yhdistävien asioiden (esimerkiksi parisuhteen pakollisten) kautta ja seksuaalinen vetovoima syntyy vasta ajanmyötä. Näin tyypillisesti tapahtuu järjestetyissä avioliitoissa.
Toisaalta Seth korostaa myös, että seksuaalinen vetovoima lähtee yksilöstä itsestään. Kun oma olo seksikäs ja positiivinen, heijastuu se ympäröiviin ihmisiin. Seth haluaa muistuttaa lukijoita siitä, että mitä parempi olo sinulla on ennen esimerkiksi tärkeitä treffejä, sitä todennäköisemmin vetovoimaa syntyy. Vetovoimaa voi lisätä myös keskittymällä kumppanin, potenttiaalisen tulevain tai nykyisen, positiivisiin ominaisuuksiin keskittymällä.
Tämä luku on varmasti kaikista kirjan luvuista se, jossa esitetyt näkemykset kirvoittavat monissa lukijoissa kovimmat vastalauseet. Jos sivuutetaan kysymykset siitä, miten järjestettyjen avioliittojen pohjalta voidaan antaa vinkkejä seksin saralla (Seth vastaa näihin väitteisiin kirjassa), vastaväitteitä herää siitä, ettei seksuaalista vetovoimaa voisi synnyttää, jos sitä ei lähtökohtaisesti ole. Olen useita kertoja kuullut ihmisten sanovan juurikin siitä, että jos seksuaalista kemiaa ei heti ole havaittavissa, ei suhteella ole mitään mahdollisuuksia. Omasta perspektiivistäni, demiseksuaalin näkökulmasta, Sethin väitteet on kuitenkin varsin helppo ymmärtää ja allekirjoittaa. Minulle on luonnollista ensin etsiä toisenlainen yhteys ihmiseen ennen seksuaalisen puolen heräämistä, mutta toisaalta se on minussa sisäänrakennettuna ominaisuutena. Minä en vain koe seksuaalista vetoa ihmiseen ennen kuin selkeä tunneside on muodostunut. Mutta myös laajemmin minusta tuntuu, että seksuaalinen vetovoima on täysin ylikorostunut nykyisessä parinmuodostuksessa ja sen alustavan puutteen perusteella torpataan monia suhteita, joissa kemiaa voisi pidemmällä aikavälillä löytyä.
Salaisuus 7: Perheellä on väliä
Järjestetyissä avioliitoissa eräs keskeisimmistä asioista, johon toisille sopivia puolisoita etsiessä kiinnitetään huomiota, on perheiden yhteensopimus. Niissä korostetaan, miten tärkeää on, että puolisoiden perhetausta olisi samankaltainen. Tämä on jotain, mihin vain hyvin harva haluaa edes kiinnittää huomiota romanttisissa rakkaussuhteissa. Sethin mukaan meidän pitäisi kuitenkin ottaa tästäkin oppia. Hän korostaa sitä, miten paljon perhetaustamme vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä olemme. Jos perhetaustamme ovat samankaltaisia, ymmärrämme paremmin toisiamme ja miksi toimimme niin kuin toimimme. Ja mitä lähempänä perheitänne asutta ja mitä enemmän olette tekemisissä perheidenne kanssa, sitä merkittävämpää on, että ymmärrätte toistenne perheitä.
Seth myöntää, ettei romanttisissa ihmissuhteissa ole välttämättä järkevää lähteä erikseen tutkimaan potenttiaalisen elämänkumppanin perhetaustaa. Hän kuitenkin korostaa, että esimerkiksi treffikumppanin perhetaustasta voi oppia muillakin tavoin. Ensinnäkin perhetaustasta voi kysellä treffikumppanilta, mutta yhtä lailla kannattaa kuunnella, miten hän puhuu perheestään ja millaisia tarinoita kertoo esimerkiksi lapsuudestaan. Tämä kaikki kertoo Sethin mukaan siitä, millainen kumppani ja perheenjäsen hänestä tulisi teidän kahden muodostamasta perheestä. Seth myös ehdottaa, että mikäli haluaa todella löytää perheeseesi sopivan kumppanin, kannattaa puolison etsimisessä pyytää apua myös läheisiltä ihmisiltä kuten perheenjäseniltä.
Meidät on hyvin voimakkaasti opetettu ajattelemaan itsejämme yksilöinä ja uskomaan, että puolison valinnassa vain meillä itseillämme on merkitystä. Siksi myös minun, ihmisen, joka myöntää suoraan olevansa varsin perhekeskeinen ja läheinen lapsuudenperheensä kanssa, on jossain määrin vaikea ajatella, että perhe pitäisi puolison valinnassa ottaa huomioon siinä mittakaavassa, jossa Seth ehdottaa. Toisaalta ehkä perhekeskeisenä ihmisenä minun nimenomaan pitäisi kiinnittää tähän asiaan enemmän huomiota, kuin meitä ympäröivä kulttuuri meitä neuvoo kiinnittämään. Perheen pyytäminen apuun puolison etsinnässä tuntuu kuitenkin haastavalta tai jotenkin väärältä ja tämä varmasti johtuu siitä, miten meidät on kulttuurissamme kasvatettu ajattelemaan rakkauden ja puolison löytämistä.
Oho, tulipa kirjoitettua pitkästi. Tästä kaikesta käy kuitenkin varmasti ilmi, että kirja todella oli varsin ajatuksia herättävä. Sethin ja järjestettyjen avioliittojen erilainen näkökulma ihmissuhteisiin ja rakkauden syntymiseen on erilaisuudessaan virkistävä. En ollut kirjan kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta samalla arvostin sitä, miten se pakotti kyseenalaistamaan sen, mitä kulttuurimme on meille opettanut parisuhteista ja rakkaudesta. Samaa kyseenalaistamista kun olen viime aikoina joutunut muutenkin tekemään omaan demiseksuaalisuuteeni heräämisen myötä. Nähdäkseni monet Sethin esittämistä toimintamalleista itseasiassa saattavat sopia varsin hyvin yhteen demiseksuaalsuuteni kanssa.
Kaikista kirjan puutteista huolimatta suosittelen sitä lämpimästi kaikille niille, joita kiinnostaa tutustua hieman toisenlaiseen näkökulmaan ja kenties kyseenalaistaa joitain omia käsityksiään. Oman kirjani tilasin brittiläiseltä Bookdepositorylta, jonka hinnat ovat edulliset ja toimitukset ovat ilmaisia, mutta kirja löytyy varmasti myös monista muista verkkokirjakaupoista. Ja kertokaa ihmeessä, jos päädytte kirjan ostamaan ja lukemaan! Kuulisin mielelläni, millaisia ajatuksia kirja muissa lukijoissa herättää.