Vertaistuen merkityksestä

Ystävyyttä 

Muutama viikko sitten istuimme erään ystäväni kanssa syömässä. Kyseinen ystävä on yksi niistä harvoista pidempiaikaisista tuttavistani, joka tietää, että kirjoitan tätä blogia. Osittain siksi keskustelumme pyörikin lähinnä ihmissuhdeasioiden ympärillä. Olemme kyseisen ystäväni kanssa tunteneet jo reilusti yli puolen vuosikymmentä ja viihdymme toistemme seurassa mainiosti silloin, kun näemme. Emme kuitenkaan ole koskaan puhuneet erityisen paljon ihmissuhteistamme tai niihin liittyvistä kokemuksista tai kokemattomuuksista. Nyt kuitenkin mentiin suoraan asiaan ja syvälle. 

Ystävä, tätä blogia kun lukee, tietysti tiesi valmiiksi jonkin verran minun kokemuksistani (tai siis kokemattomuudestani). Minulle kuitenkin tuli hieman yllätyksenä, että myös hieman hänellä on samankaltainen kokemushistoria. En lähde tässä sitä ruotimaan mitenkään, se on hänen yksityisasiansa, eikä niin kovin olennaista tämän blogin kannalta. Mutta huomasin, miten paljon minua yllätti tieto siitä, että hän ei ihmissuhdemielessä olekaan niin kokenut, kuin hänen ihanan kultturellin maailmannaisen auransa perusteella voisi kuvitella.

Kokemattomuus – etenkin seksuaalinen kokemattomuus – on sellainen asia, jonka kanssa huomaa elävänsä tässä kolmenkympin huitteilla hyvin syvällä kaapissa. Luulen, että näin on suurimman osan kokemattomista kohdalla. Kun ympärillä ihmiset puhuvat ajoittain avoimestikin omasta seksuaalisuudestaan, kokeiluistaan ja seikkailuistaan, tuntuu, että on ainoa kokematon vähintään kaveriporukassa, jos nyt ei ehkä maailmassa sentään. Ja, kun oletus ikäluokassamme pääsääntöisesti on, että kolmikymppisellä on jo joko parisuhteita tai muita seksuaalisia kokemuksia vyön alla, on kynnys sanoa ääneen, että BTW mullapa muuten ei ole, ainakin omalla kohdallani ollut erittäin korkea. Seurustelukokemuksen puutteesta vielä voikin toisinaan sanoa, mutta kynnys sanoa, ettei ole koskaan harrastanut seksiä toisen ihmisen kanssa, on sitten jo ihan äärimmäisen korkea. Asiasta kertominen kun tuppaa vetämään aika paljon huomiota puoleensa ja aina ei halua nostaa omaa kokemattomuuttaan keskustelun keskipitsteeksi.

Tästä vaikenemisen tavasta (jota olen ymmärtänyt ison osan aikuisista kokemattomista harjoittavan) on tietysti monia enemmän tai vähemmän ongelmallisia seurauksia, mutta yksi niistä on mielestäni ylitse muiden. Kun ei koskaan sano ääneen, että omat kokemukset eivät vastaa sitä yleistä oletusta, ei todennäköisesti koskaan kuule, mikäli joku lähipiiristä on samaan tapaan kokematon. Toisinsanoen jää vaille vertaistukea.

Minulla on ollut onnea ja olen löytänyt jonkin verran vertaistukea tuttavapiiristäni. Keskeinen vertaistuen lähde on ollut eräs verkkoyhteisö, jossa varsin avoimesti keskustellaan omista kokemuksista. Kokemusten kirjo on kyseisessä yhteisössä hyvin moninainen, mutta sitä kautta olen päässyt myös keskutelemaan muiden parisuhteiden ja seksin suhteen täysin tai miltei kokemattomien kanssa. On erittäin vapauttavaa, kun voi keskustella kokemattomuuteen liittyvistä tunteista ja haasteista vertaistensa kanssa. Ihminen, joka on käynyt samoja tilanteita läpi, ymmärtää hyvin, miltä esimerkiksi loputtomalta tuntuvaan yksinäisyyteen liittyvä turhautuminen ja suru tuntuu.

En väitä, etteikö myös kokeneemmilta ystäviltä voisi saada arvokasta henkistä tukea. Voi saada ja olen sitä saanutkin. Mutta usein he, joilla on ollut onnea rakkaudessa ja on enemmän kokemusta parisuhteessa kuin yksin elämisestä, eivät täysin ymmärrä niitä nyansseja, joita tähän toisenlaiseen elämään kuuluu. Ja, vaikka useimmat ystäväni ovat niin fiksuja ja empaattisia, että ymmärtävät kyllä asioita, kun heille ne avaa ja selittää, mutta on tilanteita, jolloin on helpompaa, kun voi vain kertoa kanssaihmiselle miltä tuntuu ilman, että pitkän kaavan kautta tarvitsee selittää, miksi. 

Olen äärimmäinen onnellinen näistä muutamista vertaisistani. He ymmärtävät miksi välillä turhauttaa ja itkettää. He tietävät selittämättä, miksi tietyt sanat, lohdutukseksi tarkoitetutkin, tuntuvat pahalta. Ja ennen kaikkea heidän kanssaan voi repiä mustaa huumoria niistä yhteisistä murheista siten, kun vain samoja asioita kokeneiden ihmisten kansa voi.

Kuva: Mathias Klang / Flickr (CC BY 2.0)

PS. Perustin blogille Facebook-sivun. En niinkään sivua mainostaakseni, vaan siksi, että voin jakaa jossain nopeasti aihepiiriin liittyviä kiinnostavia linkkejä, joista en ainakaan sillä hetkellä ehdi kirjoittaa. 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *