Heikkoutta vaalimassa
Minä en siedä nurinaa, kitinää tai uikutusta. Ne herättävät minussa syvää ahdistusta ja raivoa. Nouse ylös ja lopeta uikutus! Se ei auta sinua, vain tekeminen muuttaa asioita. Nouse ylös! Katsotaan mitä voimme yhdessä asialle tehdä, mutta lopeta nyt kaikkeuden tähden se ruikuttaminen! Ei ole väliä, tuleeko purkaus aikuisen vai lapsen suusta. Se herättää yhtä ahdistunutta raivoa joka kerta.
Havahduin eilen pohtimaan miksi siedän helposti lapsen raivoa, mutten epämääräistä kitinää ja uikutusta. Miksi jokin niin pieni asia saa oman pinnani kiristymään muutamassa hetkessä? Partion vaellusretkiltä muistan, miten yhden ihmisen kitinä rinkan painosta ja hiertävästä olkahihnasta muutti oman mielialani ja jaksamiseni jo muutamassa vartissa alimpiin alhoihin. Tuntui siltä, että joku myrkyttää minut, sammuttaen kaiken ilon. Se tuntui hyvin itsekkäältä teolta ja muistan useita kertoja siirtäneeni tällaiset ihmiset paitsioon elämässäni.
Joku joskus sanoi, että meidän on vaikein sietää omia heikkouksiamme muissa. Hätkähdin, kun ajatus osui niin lähelle.
Minä en salli itselleni turhaa ruikuttamista. Mitä se on ikinä ketään auttanut? Muistan, kun opettelin pyöräilemään lapsena, enkä tahtonut onnistua. Valitin, kiukkusin ja turhautumisen kyyneleet kihosivat silmiini. Isäni katsoi hetken minua ja totesi sitten selkääni lempeästi koskettaen, että lopeta turha uikutus, nouse pyörän selkään ja aja. Niinpä minä sitten ajoin, riemusta kiljuen ja posket punoittaen. Ajatus jäi kytemään päähäni pitkään tuon pyöräreissun jälkeenkin. Nouse pyörän selkään ja aja.
Usein onkin hyödyllistä nousta ylös, jatkaa matkaansa hammasta purren ja tehdä se minkä kussakin tilanteessa voi. On tärkeää olla heittäytymättä itsesäälin aallokkoon ja puskea eteenpäin. Nousta silloinkin kun tekisi mieluiten mieli jäädä makaamaan maahan. Olenkin sisäistänyt tämän tärkeäksi osaksi minuuttani. Minä en luovuta, enkä laske irti. Minä selviydyn, vaikka se koskisi miten. Se on osa sitä kuvaa itsestäni, jota mukanani kannan ja jota välillä pysähdyn tutkiskelemaan.
Vaikka ajatus pitää usein paikkansa, se ei silti ole koko totuus.
Joskus on tärkeää ja hyödyllistä hieman uikuttaa. Velloa itsesäälissä, antaa itselleen lupa tuntea kurjiakin tunteita ja sallia itselleen heikkous. Sen jälkeen voi niistää nenänsä, nousta ylös ja valloittaa maailman.
Tässä on se ajatus, jota minun täytyy tutkiskella ja opetella lisää. Kuinka olla heikko ja erityisesti: kuinka sallia itselleen heikkona oleminen?
(Kuvat: Pixabay)
