Ladataan...
Randolfin hipat

Randolfin hipoissa ei ole nähty montaakaan ihonhoito- tai meikkausvinkkiä, mutta nyt niitä piisaa ainakin kolmen postauksen verran. Ex-akneihoisen muistelmat voitte lukea tästä. Nyt on vuorossa asiaa atooppisesta ihosta sekä Helvetin Hankalan Hipiän LUOTTOTUOTTEET. Minulla on atooppinen iho, joka oireilee pitkin vuotta. Hankalin aika on talven pakkasjakso ja helpoin kesän kostea helle. Olisi ihana käyttää muita kuin sairaalanhajuisia pesuaineita ja rasvoja, mutta minkäs teet. Seuraavassa esittelen kolme rasvaa, jotka ovat läpäisseet hankalan ihoni seulan. Suosikkilistalle ovat päässeet sellaiset tuotteet, joita olen pystynyt käyttämään yhtäjaksoisesti vuodenkierron ympäri.

1. Aqualan L, käytössä niin kauan kuin muistan. Voidetonkan koosta voitte päätellä rasvan menekin. Voitelen tällä itseni päästä varpaisiin. Pakkasella käytän tätä suihkusaippuan sijaan tai hieron päänahkaan ennen sampoopesua. Aqualan L on myös erinomainen meikinpoistoaine vanulapulle annosteltuna. Talvisin haaveilen, että voisin suihkun sijaan kastautua kylpyammeessa, joka olisi täynnä Aqualan L:ää. Vink vink kauneushoitolat!

2. Bepanthen, käytössä niin kauan kuin muistan. Tätä levitän huuliin, juuri puristamiini finneihin ja halkeileviin sormenpäihin. Bepanthen on huulivoiteista parhain, mutta miksi, oi miksi se on pakattu maailman paskimpaan tuubiin? Sillä hetkellä, kun astuu Bepanthen kädessään apteekista ulos, tuubiin ilmestyy noin 300 reikää. Kaikki kassit, laukut, taskut ja muut ovat sen jälkeen tehokkaasti kosteutetut. Tämän takia tursotan omani pieneen rasiaan.

3. Mehiläisvahavoide, käytössä 15 vuotta. Törmäsin tähän, kun kävin äidin kanssa kosmetologilla. (Marja Entrich -tuotteita käyttävät kosmetologit ovat ainoita, joiden käsittelystä olen lähtenyt iho rauhoittuneena. En tosin ole käynyt noin kymmeneen vuoteen kosmetologilla.) Kärsin siihen aikaan aknesta ja yllätyksekseni kosmetologi suositteli minulle tätä todella tuhtia tököttiä. Mehiläisvahavoide on aikamoinen ihmeaine, sillä se sopii kuivuuttaan halkeileville kantapäille sekä näppyläiselle naamalle.

Sampoosuositusta ette saa, sillä käyttämäni sampoo on menossa vaihtoon, koska se on alkanut kirvellä päänahkaani. Ette myöskään vielä saa kahden ihanan tuoksuisen tavalliselta kosmetiikkaosastolta (!) ostetun naamarasvan suosituksia, koska ne ovat olleet käytössäni vasta kesästä saakka. (Erehdyin karmeassa krapulassa Stockalle ja vilkaisin peiliin.) Jos voiteet selviävät tulikokeen, eli pakkasjakson yli ärsyttämättä ihoani, niin ne pääsevät koeajalle suosituslistallani.

Atoopikot ja muut hankalan ihon kanssa kamppailevat: millä keinoin selviätte pahenemisvaiheista? Onko luottotuotteita, joita uskaltaisitte suositella muillekin?

<3: Mertta

Ladataan...
Randolfin hipat

Randolfin hipoissa ei ole nähty montaakaan ihonhoito- tai meikkausvinkkiä. Syitä on kaksi: Lauran iho toimii moitteettomasti vuodenajasta, ruokavaliosta, yhtään mistään riippumatta, ja minulla sen sijaan on Helvetin Hankala Hipiä, joka heittäytyy hankalaksi tasaisin väliajoin, välillä yllätyksenä, välillä odotetusti. Luottotuotteita on tasan kolme, niistä lisää omassa postauksessaan. Nyt hieman hipiästä!

 

*

 

Ensin tulivat finnit. Märkäpäiset rykelmät kansoittivat kasvoni alakoulun loppupuolella, ja minä kokeilin kaikki putelit, tuubit ja purnukat, mitä Sokkarilta löysin. Ihonhoitotuote- ja meikkimainokset tuntuivat lähinnä vittuilulta. Ihoni ärtyi jatkuvasta puhdistamisesta, vaikka mainokset väittivät juuri puhdistuksen olevan kaiken a ja o. Vitut! Kun puhdistaminen ei tuottanut tulosta, jäljelle jäi epätoivoinen peittäminen. Peitepuikko, pohjustusvoide, peitevoide, meikkivoide… Peitä, häivytä, häpeä. Sama viesti kaikuu yhä 15 vuotta myöhemmin kosmetiikkateollisuuden konserneista. Sanoma on harvinaisen selvä: näppyläinen iho on ruma ja siitä pitää päästä eroon.

 

Osa aknea sairastavista saa avun lääkityksestä. Lääkkeitä on useampaa laatua, ja ainakin yksi on tunnettu hankalista sivuvaikutuksistaan. On yksilön oma valinta, haluaako hoitaa aknensa lääkkeillä. Mutta on suurelta osin kosmetiikkateollisuuden syytä, kuinka suuri sosiaalinen haitta näppylät ovat. Akne puhkeaa usein teini-iässä, herkässä elämänvaiheessa. Muistan, kuinka absurdeilta kannustukseksi tarkoitetut kommentit kuulostivat: “Se helpottaa muutaman vuoden päästä.” “No nehän on vaan finnejä.” Kommentteja oli 14-vuotiaana vaikea uskoa, kun median ainoa viesti oli, että näppylät ovat rumia ja ällöttäviä. Löysin päiväkirjamerkinnän tuolta ajalta. Olin listannut syitä, miksi en koskaan tule saamaan poikaystävää: yksi niistä oli akne.

 

Onneksi äitini oli kärsinyt nuorena samasta vaivasta ja vei minut ihotautilääkärille. Sain lääkekuurin, ihoni rauhoittui ja elämänlaatuni parani. Oli yksi asia vähemmän murehdittavana murrosiän myrskyissä. Aknesta selvittyäni, olen kiertänyt meikkikaupat kaukaa. Nyt kun näppylät ovat muisto vain, eivät muut kosmetiikkateollisuuden keksimät viat juurikaan hetkauta minua. Ne kun eivät ole vikoja alkuunkaan, vaan merkkejä eletystä ja yhä meneillään olevasta elämästä.

 

Vaikka naamatauluni iho ei juurikaan enää mietitytä, aknen jättämät arvet tulevat toisinaan yhä esiin. Muutama vuosi sitten tarvitsimme erääseen mainokseen lähikuvan leuasta. Oli kiire, ja kuvaaja ehdotti minua malliksi. Hämmästyin ehdotusta, koska ensimmäinen ajatukseni oli että eihän minun näppyläinen naamani mihinkään kelpaa. Vaikka ihoni on noudatellut vallitsevia kauneusstandardeita jo kymmenisen vuotta, miellän edelleen itseni “huonoihoiseksi”.

 

*

Oli ilo lukea joku aika sitten Demistä juttu nuoresta, joka ei anna aknen häiritä, vaan elelee elämäänsä ilman stressiä aknesta JA ilman aknen peittävää meikkiä. Olisinpa lukenut kyseisen jutun jo 15 vuotta sitten. Olisi ollut mukava nähdä oman näköisiä, näppyläisiä naamoja julkisuudessa. Heitän haasteen medialle: jättäkää kansikuvaihmisenne näppylät näkyviin. Kertokaa meille näppyläisille, että myös me kelpaamme kansikuviin. Että meidän ei tarvitse hävetä kasvojemme ihoa.

 

<3: Mertta

 

Ladataan...
Randolfin hipat

Karaokessahan on kyse tulkinnasta eikä taidosta, joten tärkeintä karaokebiisin valinnassa on valkata juuri se biisi, joka soittelee oman sielun kieltä ja painelee tunteiden koskettimia. Tässäkin kannattaa kuitenkin ottaa huomioon pari seikkaa, jotka takaavat villiintyneen yleisön ja ilmaisia jallushotteja baaritiskillä vedon jälkeen (I wish).

Ensinnäkin karaoken kultainen sääntö: ei hitaita ja itkuvirsiä ennen aamuneljää, sillä ne latistavat tunnelman, olitpa sitten kuinka hyvä laulaja tahansa. Erityiselle Rudolfin kippojen bännilistalle on päätynyt Johanna Kurkelan Rakkauslaulu, jonka kuulee keskivertoiltana karaokebaarissa ainakin kolme kertaa. Toinen ohjenuora, johon yritämme tukeutua, on valita sellainen biisi, josta osaa muutakin kuin kertosäkeen. Jos päätyy laulamaan sellaista kipaletta, jonka sanoista saati sävelestä ei ole minkäänlaista haisua, kannattaa repäistä yleisöstä joku kappaleen tunteva laulukaveriksi.

Sammy Babitzin: Daa-da daa-da

Aloitetaan klassikolla! Daa-da daa-da villitsee vaikeammankin yleisön ja kellonajasta riippumatta yhteislaulu alkaa raikaa.

PMMP: Rusketusraidat

Ah, ekasta fraasista alkaen täyttä kultaa. Tämä kappale voi tilanteesta riippuen ilmentää vilpitöntä riemua tai rankkaa sarkasmia.

Rauli Badding Somerjoki: Fiilaten ja höyläten

Fiilaten ja höyläten saattaa vaikuttaa vaikealta, mutta pienessä tuiterissa kiimaiset vonkaisut ja himokkaat ähkäisyt alkavat luistaa. Toivomme kovasti, että esim. Abreu tai Sanni tekisi tästä oman versionsa.

Kikka: Apinamies

Apinamiehessä on kutkuttava poljento, joka saa pyllyn hytkymään puolelta toiselle. Jos ystäväsi on juuri saanut tietää päässeensä opiskelemaan oikikseen, käy tämä myös onnittelulaulusta, kun vaihdat apinamiehen tilalle lakimiehen.

Kirka: Hetki lyö

Babitzinin sisaruskatraalta löytyy suomenkielisten karaokebiisien kerma! Hetki lyö on menevä ralli, joka sopii erityisen hyvin pilkun lähestyessä.

Annikki Tähti: Kuningaskobra

Tämä mystillinen kappale on hieman vaativampi kuin muut tämän listan biisit, mutta jos selviät säkeistön suosta, niin kertsissä pääset fiilistelemään letkeän lattarirytmin tahtiin.

Danny: Kesäkatu

Kesäkatu polttaa miestä, naista ja muunsukupuolista toukokuun lopusta pitkälle syyskuuhun. Emme ole kokeilleet Kesäkadun tenhoa talviaikaan.

+ Queen: Bohemian Rhapsody

Tämä on villi kortti, jota kukaan ei osaa laulaa, mutta jota kaikki kuppilan henkilökuntaa myöten laulavat mukana. Muista ottaa ilmakitara mukaan lavalle.

Kuten listasta voi päätellä, suosimme karaokessa suomenkielisiä ja mahdollisimman meneviä kappaleita. Karaoke on parhaimmillaan koko kuppilan yhteinen rieha, jota edellä mainitut ominaisuudet edesauttavat.

Mikä on sinun karaokesuosikkisi?

<3: Mertta & Laura

Pages