Olen lukenut Margaret Atwoodin Testamentit. Todella mukaansatempaava teos, jota ei malttanut laskea kädestä ennen kuin nukahdin klassisesti kirjalle kuolaten. En ole katsonut Handmaid’s Talea ensimmäistä kautta pidemmälle (ja epämairittelevat arviot ja kertomukset väkivaltamässäilystä eivät ainakaan innosta jatkamaan) ja olen siitä nyt aika iloinen: oli mukava tarttua tähän kirjaan ilman tv-sarjan painoa. Olen muutenkin kirja on parempi kuin elokuva -klaania.

Olen hankkinut vuosien jahkailun jälkeen piilolinssit. Kasvot tuntuvat alastomalta, ihan kuin pitäisi yhtäkkiä alkaa käyttää meikkiä, kun puolet naamasta eivät enää olekaan rillien peitossa. Odotan innolla ensimmäistä tanssituntia ja uimahallivierailua ilman rillejä!

Olen suunnitellut vuodenvaihteessa odottavaa Guinean matkaa (toim. huom. ei Guinea-Bissau, ei Päiväntasaajan Guinea eikä Papua-Uusi-Guinea, vaan vain Guinea) ja järjestellyt rokote- ja muita asioita siihen liittyen. Jännittää, oispa jo!

Olen odottanut sitä päivää, jolloin työhuoneen nuppuja pursuava joulukaktus alkaa vihdoin kukkia. Siihen tulee ihan huikea määrä kukkia!

Olen katsonut aivan järkyttävän paljon Australilan MasterChefia. Sarjassa on muistaakseni 67 (!) noin tunnin mittaista jaksoa, ja alussa kilpailijoita oli 24. En ole suuri ruoan laittamisen ystävä, mutta ruoan kylläkin, ja MasterChefistä nauttiakseen ei tarvitse olla mikään kokki kolmonen. Siinä käydään läpi kaikki ihmiselämän tunteet tuillen tekemisen äärellä. Lisäksi MasterChef on pohjavireeltään niin kannustava ja positiivinen, että en tiedä, kuinka selviäisin marraskuusta ilman MasterChefiä. (Onko tämä surkea tunnustus? Mitä tämä kertoo elämästäni?)

Olen fiilistellyt kuin minulle mittatilaustyönä tehtyä Mob Queens -podcastia. Mafiavaimo perustaa queer-väkeä työllistäviä baareja New Yorkissa 1900-luvun puolivälissä. Tekijät ovat Bring it on -leffan kirjoittanut Jessica Bendinger ja RuPaul’s Drag Racea kirjoittava Michael Seligman.

Olen innostunut uudesta kirjoitusprojektista, joka potkaistiin käyntiin pari viikkoa sitten. Tykkään hirveästi kirjoittaa toisen ihmisen kanssa, siinä ideat kehittyvät ja muhivat ihan eri lailla kuin yksin pyöritellessä.

<3: Laura

Kuvat: Olen myös esiintynyt Star Trekin tiedeupseeri-lookissa B-Side Barin David Bowie -bileissä ja juonut kuohuviiniä taksissa.

Meistä jokainen tahtoisi antaa parhaan mahdollisen vaikutelman itsestään. Vaikutelmaa metsästetään työnhaussa, pariutuessa, harrastaessa. Randolfin hipat on myös yrittänyt tehdä hyvän vaikutelman, ja joskus harvoin onnistunut siinä! Tässä parhaat vinkkimme hyvän vaikutelman aikaansaamiseksi.

1. Älä piere treffeillä. Kun pääset ekaa kertaa uuden kumppanin kynnyksen yli, etkä halua pilata iltaa pieremällä, mene vessaan ja piere pyykkikoriin. Vaatteet imevät äänen ja ehkä myös hajun.
2. Piilota makkara. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö piilotti lempiruokansa, lenkkimakkaran, syvälle vihanneslaatikon pohjalle uuden kumppanin tullessa kylään. Nyt kumppani jo tietää, että henkilö rakastaa makkaraa.
3. Esitä ettet pelkää. On hyvin turvallista ja suotavaa väittää, ettei pelota ja että kyl mä tän osaan, kun kyseessä on moottoripyöräily, kiipeily tai muu laji, jossa henki on kyseessä.
4. Kakkaa naapuriin. Jos et halua käydä uuden tai vaikka vanhankin kumppanin luona kakalla, kartoita lähialueen ravintolatarjonta. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö käytti deitin alakerrassa sijaitsevaa italialaista ravintolaa paskahuussinaan useamman viikon ajan.
5. Älä myönnä jumppaavasi. Jumppa ei ole koskaan ollut trendsettereiden mieleen. Siispä valehtele harrastavasi jotakin mielenkiintoisempaa lajia! Mielellään sellaista, että kun keskustelukumppani kysyy lajista, osaat vastata edes jotakin.
6. Googlaa pöydän alla, jos et tiedä. Käsi ylös, kuinka moni ei ole kehdannut kysyä jotakin termiä tai muuta hämärää asiaa kesken työpalaverin, vaan on vaivihkaa googlannut, mitä termi tarkoittaa?

Millä keinoin te olette antaneet hyvän vaikutelman itsestännne?

<3: Mertta & Laura

Kuva: Arvaa kuka rakastaa makkaraa?