Miksi olen kiitollinen Ville Valolle
Vuonna 1999 minä rakastuin. Rakkauteni kohde oli tuolloin 26-vuotias mies ja minä varhaisteini-ikäinen tyttö. En ollut ainoa joka tuohon mieheen rakastui, kyseessä kun oli HIM-yhtyeen keulahahmo, Ville Valo.
Vuosituhannen vaihteessa sukelsin teini-iän syövereihin samaan aikaan kun HIM nousi maailmanmaineeseen. Teiniangsti otti minusta tiukan otteen, kirjoitin penaaliini KOULU KUSEE! ja uppouduin love metalliin. Lainasin kirjastosta jokaisen Suosikin, Mixin, Demin ja Soundin jossa Ville Valoa haastateltiin. Parhaat haastattelut isäni kopioi työpaikkansa värikopiokoneella, jotta minä pystyin liimaamaan ne leikekirjaani.
Koska Ville Valo oli maailmani keskipiste, halusin tietenkin kuunnella samaa musiikkia mitä hänkin. Valon haastatteluissa hehkuttama Black Sabbath ei napannut, mutta Tuomari Nurmio osui ja upposi! HIMin kolmannen levyn aikoihin Valo kertoi inspiroituneensa Nurmion Hullu Puutarhuri -levystä, ja sainkin sen kummitädiltäni joululahjaksi (ennen muinoin musiikki piti ostaa kaupasta tai lainata kirjastosta, jos sitä halusi kuunnella). Hullu puutarhuri kuulosti kutkuttavan uudelta sekä kummallisella tavalla todella tutulta – ihan kuin olisin palannut kotiin.
Hullua puutarhuria seurasi Lasten mehuhetki, jonka jälkeen tajuntaani iskeytyi Punainen planeetta. Luin Nurmion haastatteluja, mutta ne olivat enimmäkseen pitkästyttäviä setien selostuksia. Julisteitakaan ei pahemmin lehdistä löytynyt, joten fanitus piti keskittää “vain” kuuntelemiseen. Onneksi sain jogproof-toiminnolla varustetun CD-soittimen, jonka avulla pystyin tahdittamaan elämäni Nurmion rytmiin myös mankan ulottumattomissa.
HIMin levyistä olen suurimman osan vienyt divariin, mutta Valon välillisestä suosituksesta syttynyt rakkaus Tuomari Nurmion musiikkiin ei ole sammunut. Dumari on pysynyt rinnallani läpi myrskyisän teini-iän, saattanut ensimmäiseen omaan kotiin ja ollut kaverina uudessa kaupungissa josta en tuntenut ketään. Nurmion musiikki on minulle paikka minne mennä, jonne olen aina tervetullut. Se on kuin vanha ystävä, jonka kanssa juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin, riippumatta siitä onko viime kerrasta aikaa päivä vai vuosi.
<3: Mertta