Teatteriarvio: Bitchkraft
Liput saatu
Randolfin hipat pääsi viime perjantaina nauttimaan Konepajan Brunon hurmaavasta tehdasmiljööstä ennen mestan päätymistä Oreckin Brucen käsiin. Hipstamaattinen halli toimi tällä kertaa Bitchkraft-esityksen näyttämönä.
“Bitchkraft on viiden naisen rituaaliesitys, joka tutkii feminiiniä voimaa, arkkityyppejä ja jumalattaria. Onko olemassa sellaista alkuvoimaa, jota sivilisaatiomme on historian kuluessa pyrkinyt torjumaan tai hylkimään? Ja voiko tuota voimaa kutsua esityksessä esiin?”
Feminismiä ja shamanismia? Tässä shöyssä riitti kumpaakin! Bitchkraft toi lavalle viisi yliluonnollista hahmoa, jotka houkuttelivat hypnotisoivat yleisön mukaansa hämärän rajamaille. Tilankäyttö ja pukusuunnittelu onnistuivat erinomaisesti. Kuka oli keksinyt, että taittuva siivilä voisi kuvata pumppaavaa sydäntä tai pimppiä? Nerokasta!
Emme ainoastaan pääseet katselemaan noitamenoja, vaan nautimme esityksestä myös nenillämme. Näyttämölle tuodut havut sekä savut toivat miellyttävän uuden ulottuvuuden teoksen katsojille haistelijoille. Esityspäivänä vallinnut hyytävä säätila syvensi kokemusta todellisesta noitapiiristä.
Stemmoissa laulaminen ropisee aina plussapisteinä teoksen eduksi, niin tässäkin esityksessä. Bitchkraftin taiten suunniteltu äänimaailma ulottui kurkkulaulusta Kirkaan, ja aiheutti spontaaneja naurun tyrskähdyksiä. Absurdia huumoria olisi mahtunut teokseen enemmänkin!
Moitittavaakin löytyi: läskipuku. Emme ymmärrä sen käyttöä tässä esityksessä, emmekä missään muussakaan esityksessä. Kaikki maailman läskipuvut voisi pakata rekvisiittavaraston perimmäiseen kaappiin ja unohtaa sinne.
Toinen kritiikin puraisu koskee esityksen pituutta, sillä tätäkin esitystä olisi voinut tiivistää reippaalla kädellä. Lyhyestä virsi kauniimpi!
Kaiken kaikkiaan Btichkraft oli mielenkiintoinen kokemus. Silmät, korvat ja nenä saivat karkkia kyllikseen!
Hämärää helmikuuta kaikille hengille!
<3: Mertta & Laura