Täydellisten kulttuurielämysten ilta
Viime lauantai oli täynnä täydellisyyttä hipovia kulttuurielämyksiä, mukaan lukien tietysti (hallelujaa, vihdoin ja viimein) Länsimetro! Lauttasaarelainen hykertelee onnesta, kun pääsee VIHDOIN metrolla yhdessä hujauksessa Kalasatamaan joogaan (käyn ILMA Helsingissä, joka on maailman paras mesta ja kääntänyt jopa jooganinhoajan pään), Kallioon kaljalle tai Tapiolaan edulliselle pullalle. Kuitenkin jopa länsimetrokokemusta parempia olivat illan muut elämykset: Twin Peaks, MDLSX ja Sydän, sydän.
Saimme vihdoin aikaiseksi katsoa loppuun Twin Peaksin uudet jaksot, ja sarjan loppu kyllä hämmensi niin, että googlailen todennäköisesti seuraavat pari kuukautta sitä, mitä Cooperille ja Dianelle todella kävi. Jos joku on supertwinkkutietäjä, niin mulle saa tarjota sellaisen “Twin Peaks for dummies” -version tosta lopusta. Katsottiin pohjille vanhat jaksot kärryillä pysymisen optimoimiseksi, mutta lopussa oli sen verran monitulkintaista kamaa, että ei voi kuin spekuloida. Twin Peaks: The Return on kaikessa monitulkintaisuudessaan mieletön televisiotaideteos, joka ehdottomasti kannattaa katsoa. Se myös selittää ja taustoittaa jonkun verran juttuja, jotka jäivät mietityttämään alkuperäisen sarjan osalta. Uudet jaksot alkoivatkin sopivasti juuri eilen Subilta ja ovat ilmeisesti katsottavissa myös Katsomossa.
Baltic Circle Festivalin lauantain kattaukseen kuului italialaisen MOTUS-kollektiivin esitys MDLSX, joka yhdistelee esiintyjä Silvia Calderonin omia kokemuksia ja Jeffrey Eugenideksen Middlesex-kirjan tarinaa. Esitys oli niin liikuttava, ajatuksiaherättävä, yleismaailmallinen ja henkilökohtainen kokemus samalla kertaa, että soisin jokaisen näkevän tämän esityksen. Erityisesti suosittelen esitystä kaikille oman elämänsä jarisinkkosille, joiden mielestä sukupuolen moninaisuus on aikuisten keksimä asia.
Illan päätteeksi raahasin itseni vesisateessa Suvilahdesta Töölöön Korjaamolle, jossa vietettiin Sydän, sydän -yhtyeen 15-vuotispäivää. Siippani sanoi mulle aamulla, että haluaisi lähteä keikalle ja nimenomaan mun kanssa, joten eihän siinä saattanut kieltäytyä. Ja onneksi en kieltäytynyt! Kuuntelin Sydän, sydäntä aika paljon joskus kymmenisen vuotta sitten ja häpeäkseni täytyy myöntää, että bändi on ollut henkilökohtaisesta musiikkimaailmastani tauolla pari viime vuotta. Nyt asia on korjattu! Sydän, sydän on suomalaisessa musamaailmassa ihana outolintu, jonka livemeininki oli aivan hurjaa. Synttärijuhlan kunniaksi lavalla nähtiin yhtyeen lisäksi niin jousia, torvia kuin yleisöstä lavalle kivunnut juhlapuheen pitäjäkin.
Oli mahtava kulttuurilauantai, jota ei lannistanut edes se, että vettä satoi ankeasti vaakasuorassa koko päivän. Se on kuulkaa niin, että taide tekee meistä vähän parempia ihmisiä.
<3: Laura