Podcasteja ja vihaisia naisia
Ihanaa, että suomenkielisiä podcasteja tuntuu nyt vihdoin löytyvän hyvään tahtiin! Syksyisten podcast-suositusten jälkeen olen löytänyt taas muutamia uusia suosikkeja, joista tällä hetkellä lemppari on Omaa luokkaa. Siinä Taija Roiha ja Mia Haglund puhuvat mm. feminismistä, luokista, vallasta ja kulttuurista. Erityismaininnan Omaa luokkaa saa uusien jaksojen ryhdikkyydestä, sillä alkujaksot mielestäni kaipasivatkin hieman editointia. Leikkaamalla saa helmet esiin!
Kuuntelin eilen Oman luokan (miten tätä pitäisi taivuttaa??) esikuvajaksoa päiväkävelyllä. Menin ulos siinä toivossa, että näkisin päivänvaloa, mutta se on vissiin mahdottomuus Helsingissä marraskuussa. Näin harmaata taivasta, harmaata merta ja harmaata asfalttia. Sen sijaan esikuvakeskustelussa sivuttu aihe vihaisista naisista osui sen verran maaliin, että teki mieli kiljua, että JUST NOIN!
Keskustelussa tulee ilmi se, kuinka naiset helposti leimataan vihaisiksi, vaikkei näin edes olisi. Mä sain etenkin nuorempana kuulla usein olevani vihainen, vaikka olin vaikkapa tuohtunut tai innoissani jostain. Se on ihan helvetin ärsyttävää. Saan myös kuulla paljon kovasta äänestäni ja mua on usein käsketty olemaan hiljempaa tai kysytty, että etkö osaa hiljempaa puhua. Osaan, mutta tämä on minun luontainen puheääneni. Ei ketään varmaan kiinnosta käydä keskusteluja kuiskutellen.
Autoilu joskus aiheuttaa kovaäänistä huutelua ja kiroilua. Siksi vältän ajamista.
Äänenvoimakkuuden kommentointi vituttaa ja raivostuttaa mua. Se tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta, koska en minä ole itse ääneni volyymia valinnut (ja jos olisinkin, niin olisin valinnut juuri tämän). Jos jotain muuta vituttaa se, että mulla on kova ääni, niin ei tarvitse kuunnella. Laita korvatulpat. En mäkään kaikkialla toki huutele menemään, osaan kyllä ottaa tilanteet (useimmiten) huomioon ja toki esim. julkisissa voi miettiä, kuinka kovaa asiaansa tarvitsee julistaa. Lähtökohtaisesti kuitenkin myös toisen ihmisen ääni on sellainen asia, jota ei tarvitse kommentoida. Ellei oo Idolsissa.
Kovaääniset naiset aiheuttavat joskus muissa todella suuria raivon tunteita. Erääseen ystävääni käytiin käsiksi helsinkiläisessä ravintolassa, koska hänen ihana naurunsa on ehkäpä astetta kovempi kuin muiden. Epäilen, että vastaavaa ei olisi käynyt, jos kyseessä olisi kovaan ääneen nauranut mies.
<3: Laura
P.S. Toinen podcast-suositus on muuten sekä Omaa luokkaa -mimmien että Mikä meitä vaivaa -podcastin suosittelema Hilla ja Inari. Mulle tulee sitä kuunnellessa sellainen olo, että oon keski-ikäinen tapoihin piintynyt porvari. Eli tulee tarpeeseen!