Ajattoman klassikon eräpäivä

Estetiikka on aikaan sidottua, eikä tämä aika ole poikkeus. Klassikoiksi julistetut String-hyllyt ovat varkain vaihtumassa Lundiaan, vaatekaapin uudet kulmakivet syrjäyttävät ryminällä vanhat ja vedenpitävien kalvovaatteiden tilalle hankitaan vastaavat, ekomateriaaleista valmistetut. Minkä logiikan turvin epäekologisista materiaaleista valmistettujen vaatteiden heivaaminen ja niiden tilalle uusien hankkiminen on ekologista? Sitä sopii kysyä.

Muoti- ja sisustusmedioista voidaan nostaa tämän vuosikymmenen trendit, joiden eräpäivä lähenee vääjäämättä. Toki niissä nostetaan myös pieteetillä sisustettuja, jopa vuosikymmeniä lähes muuttumattomina säilyneitä koteja, mutta nekin on poimittu tähän aikaan sopiviksi. Noin kymmenen vuotta vanhat asut ja asunnot näyttävät silmissämme huvittavilta, aikansa eläneiltä, kulahtaneilta. Miksi tänä päivänä kauniille asioille kävisi toisin?

Vaikka influensserit kovaan ääneen kertovat, että nyt on löytynyt loppuelämän tavara, tuote ja tyydyte, niin miten niitä kuitenkin tuntuu ilmaantuvan jatkuvalla syötöllä lisää? Ai niin, välissä voi konmarinoida kotinsa tyhjäksi, jotta sen voisi taasen täyttää uusilla “aikaa kestävillä” “klassikoilla”. Monet tuotteet toden totta kestävät aikaa, mutta me emme tunnu kestävän elämää ilman ostamista. Uutta on pakko saada, ja tämä tavaranhimo kääritään mitä kiinnostavimpiin perusteluihin:

“No mutta tämä vaate on niin laadukas, että käytän sitä vielä kymmenen vuoden päästäkin!” Kuinka monta yli kymmenen vuotta sinun käytössäsi ollutta vaatetta omistat?

“Tämä tekninen takki pitää sateen ulkopuolella olematta hiostava!” Niinhän se edellinenkin teki?

“En voi käyttää samaa vaatetta kaikissa kesän juhlissa!” Miksi et?

Vaatteet ja tavarat kuluvat käytössä, sehän on selvä, ja tämän vuoksi uusia täytyy toisinaan hankkia. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että kuka tahansa tämän blogipostauksen lukenut pystyisi elämään ainakin vuoden verran ostamatta yhtäkään uutta vaatekappaletta tai sisustustavaraa.

Pikavaate- ja tavarateollisuus on 2000-luvun orjuutta. Nykypäivän etäorjat tekevät kertakäyttöiset vaatteemme ja tavaramme.Jos sinä maksat paidasta 10 euroa, joku muu maksaa siitä rutkasti enemmän. Yksi ajatusleikki kasvissyönnin puolesta on tämä: pystyisitkö tappamaan ruoaksesi päätyvän eläimen? Vaatteiden ja tavaroiden ollessa kyseessä: pystyisitkö maksamaan sentin kymmenyksiä paitasi valmistaneille ihmisille kasvotusten?

Heitän haasteen. Ota kuva asunnostasi ja vaatekaapistasi. Katso kuvaa vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä. Saat kymmenen pistettä ja ekologinen kuluttuja -merkin, jos yli puolet tämän hetken tavaroista ja vaatteista on yhä silloin käytössäsi.

<3: Mertta