Arki ja kauhu

Kuva: Sakari Tervo / Q-teatteri

Randolfin hipat saapui Tunturikadun Q-Teatteriin täynnä odotuksia Akse Petterssonin uutta näytelmää Arki ja kauhu kohtaan. Lauran odotukset olivat korkealla siksi, että edelliset Petterssonin teokset ovat olleet mielettömiä elämyksiä ja Mertan siksi, että Petterssonin edellinen ohjaus Q-Teatterille, hypetetty Kaspar Hauser jäi katsomatta, mutta ylistystä ei voinut välttää.

Valitettavasti odotukset eivät tällä kertaa täyttyneet. Arki on toisinaan puuduttavan tylsää ja ensimmäinen puoliaika oli pelkkää arkea. Ihmiset eivät kohtaa, jokainen kokee kauhunsa yksin ja erillään muista, emme osaa kommunikoida ja tavallinen elämä muuttuu kauhuksi. Kuitenkin puolitoistatuntinen eka näytös meni pahasti pitkästymisen puolelle.

Mertan mielestä meno parani Kurrenpoika-kohtauksesta lähtien huomattavasti loppua kohden ja Asiantuntijavieras Mabbis meinasi tikahtua jo siinä vaiheessa, kun viinilasit paljastuivat vaahtomuovista tehdyiksi. Mabbiksen arvio teoksesta: Big Brother meets Twin Peaks.

Näytelmän visuaalinen toteutus oli erittäin vaikuttava, erityisesti lavastus ja äänisuunnittelu ansaitsevat suuret kehut (kymmenen pistettä ja papukaijamerkki makuuhuoneen tapetille, se oli ihana!). Idea oli kiinnostava ja aihe ajankohtainen niin yhteiskunnallisesti kuin henkilökohtaisestikin, mutta jotain jäi puuttumaan.

Laura tuli ilmeisesti teatteriin käsittelemään omia ongelmiaan arjen sietämisen kanssa ja pettyi siksi: Arki ja kauhu teki olemassaolon hirveydestä yltiöpäistä komediaa, jossa täysin turhaan alleviivattiin sanomaa: arki on toisinaan niin kauhistuttavan tylsää, että jopa oravan raatelemaksi joutuminen tuntuu miellyttävämmältä ratkaisulta. Mutta tämänhän jokainen tietää. Väite siitä, että tässä ajassa elävä ihminen on keskittymiskyvytön elämysaddikti alkaa olla jo kulunut.

Arki ja kauhu ei antanut meille uusia oivalluksia eikä näkökulmaa. Elämysaddikti ei saanut odottamaansa elämystä. Seuraavaksi haluamme nähdä jotain rehellistä ja vilpitöntä enkä itseironista metailua. Siitä kun ei aitoja tunteita synny.

<3: Mertta & Laura