Kuva Kun olin lapsi, elämässäni oli lähisukulaisten lisäksi neljä tärkeää naishahmoa: Edina ja Patsy sekä Virpi ja Vappu. Olin varmasti jokaisen mittarin mukaan aivan liian nuori katsomaan Absolutely Fabulousia eikä Hynttyyt yhteenkään aina ollut ihan sovelias, mutta mitä väliä. Ehkä siksi musta ei tullutkaan kauhean soveliasta tai sovinnaista tyyppiä, vaan vähän tällainen huutelijamuija. Siksi haluankin […]

Kesäilta mökillä saunan jälkeen. Kädessä keppana, edessä kesäloma. Tältä tuntuu kehossa joka kerta, kun käyn avannossa. Aloitin avantouinnin viitisen vuotta sitten silloisen poikaystäväni innoittamana. Alkuun maltoin olla vedessä vain parin hätäisen hengenvedon verran, sittemmin aika on pidentynyt jopa uimiseen saakka. Mutta se mikä on merkittävästi muuttunut ei ole aika, vaan mielentila hyytävän kylmään veteen astellessa. […]

Käyn useahkosti teatterissa, mutta riemastun harvoin näkemästäni. Joskus esitys jättää syvän muistijäljen ja myllää ajatukset uusiin uomiin, toisinaan kokemus on yhtä mitäänsanomaton kuin Temppareiden jakso ilman leirinuotiota. Käyn silti sinnikkäästi teatterissa, koska joskus silmien eteen lävähtää helmi, josta on pakko vöyhkätä kaikille! Istahdin helmen ääreen viime lauantaina. Lähdin Lauran aveciksi katsomaan Erottaja 1917-18 -näytelmää. Nimi […]

Kaveriporukassamme oli vuosikausia jankattu, että kun kasiseiskat täyttävät 30, sitten pistetään isolleen ja lähdetään porukalla reissuun. Suunnitelmaan muhiteltiin lähes kymmenen vuotta, ja aina siihen kuului joku ihana ja iso huvila. Olin itse jo luovuttanut suunnitelman suhteen viime talvena, kunnes loppukeväästä ystävät pistivät hösseliksi ja varasivat maailman kauneimman ja ihanimman villan uima-altaineen meille vajaaksi viikoksi Portugalista. […]

Rakastan kuunnella podcasteja, kun olen bussissa, autossa, junassa, pyörän selässä tai jalan liikenteessä. Tässä muutama kesän aikana suurkulutuksessa ollut podcast, jotka sopivat hyvin myös pimeneviin iltoihin ja vesisateessa pyöräilyyn. HuorapuutarhaPodcast, jossa Justiina ja Pauliina kertovat murhajuttuja. Tutkimuksen laatu ei ole aina päätähuimaavaa, mutta mimmit ovat supersymppiksiä ja tykkään kuunnella murhajuttuja kotimaankielellä. Tosin välillä Justiinan ja […]

Kuten kaikki aikaansa seuraavat sielut, hurahdin viime syksynä norjalaiseen nuorten televisiosarjaan Skamiin. Jos et ole vielä ehtinyt Skam-kelkkaan mukaan, niin jaksot taitavat olla edelleen Areenassa nähtävillä. Koitin epätoivoisesti etsiä kuvistani jotain, joka kuvaisi nuoruutta. Löysin kuvan Raiderista. Koska olen kesän ajan kärsinyt akuuteista Skam-vieroitusoireista, aloin etsiä korvaavaa huumetta Netflixistä. Päädyin katsomaan yhdysvaltalaista nuortensarjaa 13 syytä […]

Kerro, kerro, kuvastin, ken on somen kaunehin? Kuvastimesta katsoo käsivarren mitan päästä räpsäisty otos, jonka näkeminen ei välttämättä aiheuta riemunkiljahduksia. Ei kannata tuomita itseään rumaksi kännykästä katsovan kuvatuksen perusteella, koska myös selfie-kuvaus vaatii taitoa. Onnesta mykkyrällä ja kiipeilystä punaisena dolomiiteilla. Valitettavan moni luulee lukeutuvansa ihmisryhmään, joka “ei koskaan onnistu valokuvissa”. Minä väitän, että sellaista ihmisryhmää […]

Tavallisesti en lue novelleja. Tykkään pitkistä kirjoista ja kirjasarjoista, joissa pääsee uppoutumaan täysillä ja parhaimmillaan pitkäksi aikaa yhteen maailmaan (vanha fantasiafani täällä moi). Novellit ovat siinä mielessä paljon haastavampia kuin romaanit, sillä maailmat ja tilanteet pitää luoda muutamalla vedolla, parilla hassulla lauseella. Ja voi veljet, sen Jan Forsström kyllä osaa. Esikoisteoksen novellit ovat täyttä magiaa […]

En todellakaan ole mikään oman elämäni Nigella. Paitsi siinä mielessä, että pyörin iltaisin availemassa jääkaapin ovea ja tutkimassa, josko sinne jumalan armosta olisi ilmestynyt esimerkiksi juustolautanen. Tähän mennessä ei vielä ole. Ruoanlaitto on siis enemmänkin välttämätön paha kuin suuri ilo, vaikka syömisestä ja ruokailuiden suunnittelusta tykkäänkin. On kivaa suunnitella juhliin naposteltavia tai viedä kakkua vappubileisiin, […]

Kuva: Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0 Kun joskus kivikaudella ostin ensimmäisiä rintsikoita, oli aikuisuuden huipentuma se, että käytti samanvärisiä pikkareita ja tissareita. Sitten rintsikoista pamahti kaarituet ulos ja kusenpolttamia alushousuja oli pakko heittää roskiin. Myöhemmin samaa sarjaa olevia alusvaatteita tuli käytettyä korkeintaan erikoistilanteissa, eli silloin kun oli lähdössä yökerhoon katsastamaan tarjontaa. Omat […]