Vuonna 1999 minä rakastuin. Rakkauteni kohde oli tuolloin 26-vuotias mies ja minä varhaisteini-ikäinen tyttö. En ollut ainoa joka tuohon mieheen rakastui, kyseessä kun oli HIM-yhtyeen keulahahmo, Ville Valo. Vuosituhannen vaihteessa sukelsin teini-iän syövereihin samaan aikaan kun HIM nousi maailmanmaineeseen. Teiniangsti otti minusta tiukan otteen, kirjoitin penaaliini KOULU KUSEE! ja uppouduin love metalliin. Lainasin kirjastosta jokaisen […]

  Rinnettä alas, Risseä kohti! Randolfin hipat viettivät helatorstaiviikonlopun särpien wiiniä Wienissä (ja kyllä, sitä Samuli Edelmannia laulettiin). Kaupunki yllätti hippaajat iloisesti, ja tässä meidän sekä meidän huippujen paikallisoppaiden parhaat winkit Wieniin: Heurigerit eli viiniterangit vuorten rinteilläHeurigerit ovat viinimaakareiden omia tavernoja, joissa voi istuskella nauttimassa viiniä ja snäksejä. Me matkasimme bussilla Kahlenberg-kukkulalle, josta vaeltelimme alas […]

Usein minulle nauretaan, kun sanon, että lempisarjani on Buffy, vampyyrintappaja. Tämä ei ole vitsi. Olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että Buffy on parasta, mitä telkkarista on ikinä tullut. Olen aina pitänyt myös keski-ikäisten telkkariukkojen määrittelemistä maailman parhaista telkkarisarjoista, mutta Buffy on poikkeuksetta ylitse muiden. The Wire on mahtava, moniulotteinen, kiinnostava, kipeä ja hauska, mutta sen kosketuspinta […]

Randolfin hipat haluaa työntää oman lusikkansa aina ajankohtaiseen ihonhoitokeskusteluun! Mikä putsari, pultsari, kasvovesi, kuorinta ja huolinta sopii millekin ihotyypille, mielialalle ja kvartaalille? Kuinka paljon kasvohoidosta kannattaa maksaa ja mikä on heleän hipiän salaisuus? Ihonhoidon A ja O on tietenkin säännöllinen puhdistus, kosteutus ja pussaus. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että naama kannattaa pestä, jos se on likainen. […]

Kuva: Eino Nevalainen / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0 Kävin talvella Tampereen elokuvajuhlilla katsomassa Selma Vilhusen keppihevosharrastuksesta kertovan dokkarin Hobbyhorse Revolution, Keppihevosten vallankumous. Leffa oli minulle värisyttävä kokemus. Minulla ja ystävilläni oli lapsena keppihevosia, muistaakseni perustimme oman tallimme ystävän isosiskon ja hänen kavereidensa innoittamana. Keppihevoset asuivat meidän pihavarastossa, jokaisella niistä oli oma nimi, sukupuu, […]

Koko aikuiselämäni alkuvaiheen asuin yhdessä ystävieni kanssa. En ole tähän päivään mennessä koskaan asunut yksin, vaan mm. yhteensä viidessä eri kimppakämpässä, joissa minulla on ollut kaiken kaikkiaan 12 eri kämppistä (jos laskin oikein). Ensimmäinen oma kämppä on kai aina täydellinen, mutta meidän oli kyllä täydellisempi kuin muiden. Tampereen Hämeenpuistossa neljä huonetta ja keittiö, viinikaappi ja […]

Randolfin hippojen tämän viikon, kuukauden ja itseasiassa koko tämän vihreäksi räjähtävän vuodenajan levysuositus on jo edesmenneen säveltäjäneron, Frank Zappan vuonna 1972 julkaisema albumi: The Grand Wazoo Kun albumin kolmas biisi Cletus Awreetus-Awrightus pärähtää soimaan, tekee mieli tehdä jotakin hillitöntä. Toukokuussa se voi tarkoittaa normisukkien vaihtamista pikkusukkiin, vastaantulijalle hymyilemistä tai pussikaljoittelua edes sen yhden kaljan verran, […]

Kuten Randolfin hippojen kuvauksessakin lukee, minä pidän kokeilemisesta. Jos joku kysyy lähdetkö mukaan, kiinnostaisko sua tällainen, pitäiskö meidän yrittää, niin olen jo menossa. Kun saan tilaisuuden kokeilla jotakin uutta, keksin harvoin syyn kieltäytyä. Pelkästään urheilulajeista olen harrastanut ratsastusta, thainyrkkeilyä, laskuvarjohyppäämistä, jumppaa, kiipeilyä, sirkusta, tanssia ja joogaa. Tällä hetkellä juoksen ja käyn avannossa. Haavelistalla ovat muun […]

Popedan ja Pate Mustajärven fanitus tulee minulle verenperintönä. Olen nähnyt Popedan livenä kaksi kertaa, ensimmäisen kerran eräänä itsenäisyyspäivänä Tampereen Pakkahuoneella Mertan kanssa. Kun keikka alkoi Maamme-laululla, emme olleet ihan varmoja, pitääkö nyt itkeä vai nauraa. Viime talvena lähdimme Himokselle. Koska en osaa lasketella, lähdin mukaan mökkiemännäksi. Palkinto ennakkoluulottomuudestani oli parempi kuin osasin ajatellakaan: Popeda Himos-areenalla. […]

”En mä voi tätä ymärtää tätä olla näin yksinainen sinä yhtenä iltana vuodesta kun sitä varmasti uulisi näkevänsä havereita?” tuumi Rangolf. Siitä hulimatta hän jatkoi asuntonsa korisemista ja fistelinlehvien ipustelua. Sitten yhtäkiä kuului hilpeä pilahdus ovelta. Kuka mutta kuka voisi nyt hoputtaa ovelleni? Hän avasi sen ja siinä seisoi kuka? hänen taverit siinä vain seisoi. […]