Hobbyhorse Revolution

Kuva: Eino Nevalainen / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

Kävin talvella Tampereen elokuvajuhlilla katsomassa Selma Vilhusen keppihevosharrastuksesta kertovan dokkarin Hobbyhorse Revolution, Keppihevosten vallankumous.

Leffa oli minulle värisyttävä kokemus. Minulla ja ystävilläni oli lapsena keppihevosia, muistaakseni perustimme oman tallimme ystävän isosiskon ja hänen kavereidensa innoittamana. Keppihevoset asuivat meidän pihavarastossa, jokaisella niistä oli oma nimi, sukupuu, suitset ja satulat ja pilttuut. Takapihallemme kului ura, kun laukkasimme keppareiden kanssa rinkiä ratsastustunneillamme.

Tämä oli kuitenkin aikaa, kun internet oli vielä aika pienen piirin juttu ja puhelin oli aina varattu, kun surffailin Kissin chattihuoneissa. Vaikka minulla ei älypuhelinta tai instaa ollut, niin oli kuitenkin myös virtuaalitalli, jonka tähti oli valkoinen poni nimeltään Candyfloss. Keppihevosjutut eivät kuitenkaan olleet mitenkään netissä, tai ainakaan minä en niitä löytänyt. Ja hain aktiivisesti Altavistasta kaikkea hakusanalla hevonen.

Hobbyhorse Revolution näyttää, että toisin ovat asiat tänä päivänä. Nykyään netissä myydään keppihevosia, vaihdetaan kuulumisia ja sovitaan treeniaikoja. Instagramissa jaetaan kuvia ja tykätään toisten tallien otoksista. Netistä löytyy myös ystäviä ja toisia keppariharrastajia, joita ei aina satu löytymään samalta pihasta tai koululuokalta.

Vilhusen elokuva kuvaa kauniisti ja voimakkaasti tyttöjä ja nuoria naisia, jotka etsivät omaa polkuaan elämässä. He miettivät, mitä he haluavat elämältä ja miten sen saavuttavat. He pohtivat omaa identiteettiään, yhteisön paineita, noloutta ja hyväksyntää.
  Lapsuuteni Lauttasaari ja hevosvetoinen raitiovaunu! Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

Minä itkin ja nauroin vuolaasti koko leffan ajan. Nyyhkin ja pyyhin hihaan räkääni, ja en todellakaan ollut ainoa. Ehkä orastava kolmenkympin kriisi painaa takaraivossa, sillä teini-ikäisten tyttöjen itsensä etsiminen tuntui tosi ajankohtaiselta. Vai oonko tosiaan edelleen 29-vuotiaana ihan teini?

Hobbyhorse Revolution kuvaa valloittavasti sitä voimaa, joka teini-ikäisissä tytöissä on. Teinitytöt ovat yksi sorsituimmista ryhmistä, joiden harrastukset ja fanitukset usein ohitetaan vaiheina. Siinä missä vaikkapa perinteisiin urheiluharrastuksiin panostetaan, on tyttöjen keppariharrastus vain vaihe, josta kasvetaan ulos. Hobbyhorse Revolution näyttää, minkälaista urheilua, taidetta ja mielikuvituksen juhlaa keppariharrastus on, ja kuinka paljon se vaatii harrastajiltaan. Eikä vain fyysisesti, vaan erityisesti myös henkisesti. Kuinka seistä selkä suorassa ja sanoa olevansa keppariharrastaja, vaikka muut virnuilisivatkin tai kiusaisivatkin?

Toivon, että jokainen nuori näkisi tämän elokuvan. Tai itse asiassa toivon, että jokainen ihminen näkisi tämän. Että osaisimme olla toisiamme kohtaan hieman parempia, rakastaa hieman enemmän ja ymmärtää toisiamme.

Hobbyhorse Revolutionin erikoisnäytös Orionissa (Eerikinkatu 15) 31.5. klo 17. Kepparit tervetulleita mukaan. Menkää ihmeessä katsomaan!

<3: Laura