Jokapäiväinen leipämme

Rakastan ruokaa. Rakastan esimerkiksi silliä, pullaa, Aurajuustoa, porkkanoita, etikkasipsejä, punasipulia, lettuja, vadelmia, Mäkkärin kananugetteja, valkosiopulidippiä ja ruisleipää, jonka päällä on HK:n sinistä ja helvetisti voita. Kuitenkin suhteeni ruokaa on vähintään kompleksinen, ja koen säännöllisesti syömisestä syyllisyyttä niin oman terveyteni ja hyvinvointini kuin maapallon kohtalon kannalta.
Elämme ajassa, jossa ruoalla on ehkä enemmän merkityksiä kuin koskaan. Ruoalla luodaan identiteettejä, eikä minun viiteryhmässäni (kolmekymppiset korkeakoulutetut tiedostavat kaupunkilaiset) ole tapana fiilistellä grillimakkaraa (käivärä! käivärä! käivärä!) tai BigMacia. Se on noloa. Se, että asettaa oman hetkellisen hedonistisen tyydytyksensä muiden eläinten, ympäristön ja suuressa skaalassa koko maailman kohtalon edelle on tuomittavaa. Ja silti minä teen sitä, täysin tietoisena kulutusvalintojeni vaikutuksista.
Kuitenkin minäkin rakennan ruoalla tietynlaista kuvaa itsestäni: postailen Instagramiin kuvia avokadoleivistä ja kahvikupposista, joiden vaahdossa on sydän, harvemmin niistä aamuyön Dr. Öetker -hetkistä tai aamuista, jolloin jääkaapissa ei ole mitään muuta kuin fetaa ja basilikaa, joten tungen niitä vuorotellen suuhuni ja kuvittelen sen olevan ihan terveellistä, koska tässä vaan syön vähän salaattia. Instagram-tilillänii ei ole yhtään kuvaa kananugeteista tai pierupullista.
Esittämisen lisäksi ruoka on rakkaudenosoitus. Varsinkin tällaiselle epäonnistuneelle oman elämänsä Nigellalle on iso asia kokata toiselle. Ruoka on sellaista arkipäiväistä läheisyyttä, joka tuo todella lähelle toista. Kun me Mertan kanssa asuimme eri kaupungeissa, kirjoittelimme usein toisillemme viestejä, joissa kerroimme, mitä olimme syöneet päivän aikana. Ruoka on niin konkreettista, se kertoo paljon päivän kulusta ja koko tyypistä: mitä syö, milloin syö, syökö lainkaan vai juoko vain kahvia.
Kuitenkin läheisyyden luominen sosiaalisen median kanavissa on parhaimmillaankin yksipuolista: minä kerron, mitä olen syönyt ja sinä katsot. Siksi aionkin keskittyä yhä enemmän ruokaan, jota syön ja ihmisiin, joiden kanssa sitä syön kuin näkymättömään yleisöön, jonka Insta-feedissä kuva minun kalapuikoistani kierähtää.
<3: Laura
Kuva: Niitä harvemmin ikuistettuja ruokahetkiä, eli arvon bloggaajat mättämässä El Macoa ja QP:ta ratikkapysäkillä vuosi sitten.