Kaljanvihaajan kalja

15 vuotta sitten lempijuomani oli sinisestä likööristä ja sitruunalimsasta sekoitettu “cocktail”. Kuskasin tätä herkkua kotibileistä kotibileisiin ja leijuin suloisessa sokerihumalassa. Oman drinkkini lisäksi sidu, lonkku ja muut makeat juomat maistuivat. Kaljaan en koskenut edes hätätapauksessa.

Koska kaljaa saa kaikkialta, olen sinnikkäästi etsinyt suunimukaista olutta nautittavaksi. Olen pyytänyt kaljasuosituksia baarimikoilta, -mirjoilta, Alkon myyjiltä ja oluthifistelijöiltä. Poikkeuksetta vastaus on ollut vehnäolut tai jokin muu eiminkäänmakuinen litku. Vehnäolut ei maistu miltään! Ei ainakaan, jos on tottunut juomaan siirereitä ja riisereitä. Platkut vehnäoluet ja kavereiden laseista maistetut IPAt, stoutit ja muut tunkkaisenmakuiset bisset vahvistivat käsitystäni: kalja on pahaa. Kunnes eräässä tukholmalaisessa kapakassa tapahtui odottamaton käänne: maistoin Lauran tuopista sour-kaliaa! Voiko se edes olla kaljaa, kun se on niin hyvää?

Tässä entisen siiderinlipittäjän neuvo kyyppareille, Alkon myyjille ja muille keneltä oluen makuun tottumaton sokerihiiri tulee kysymään “jotakin helppoa, siiderintyyppistä kaljaa”: Kaatakaa tuoppi täyteen souria!
 

Tarinan toinen opetus on, että kaikkea pitää maistaa, joitakin juttuja useampaan otteeseen. Seuraavana inhokkilistallani ovat suolakurkut. Vinkkejä miten oppisin tykkäämään niistä?

Löytyykö tiskin siltä puolen muita kaljaa vieroksuvia?

<3: Mertta