Kesää kohti kirkkenee
Vuodenajat ovat kuin parisuhde tai elämä yleensä. Kesää seuraa syksy ja auvoa pitkästyminen. Talvi vaihtuu varkain kevääksi ja ärsytys ihastukseksi. Viisas malttaa, mutta aika usea rimpuilee.
Kesällä menee mukavasti, mikään ei riso eikä rassaa. Aurinko paistaa ja elämä maistaa! On kiva tehdä mukavia juttuja yhdessä: vaihtaa autoon renkaat, käydä kaljalla tai Lidlissä, viettää helteinen sunnuntai Ääniwallissa tai virittää lakanat ikkunoihin, jotta Netukka näkyisi paremmin. Sängyn reunaan on pitkä matka. Syksyn tullen, lehtien kellastuessa on helppo jatkaa hymyilyä kesän antamalla energialla.
Marraskuun myötä pinna lyhenee samaa tahtia päivän pituuden kanssa. Pitääkö ne viikset trimmata joka ainoa kerta heti sen jälkeen kun lavuaari on pesty? Ei muuten varmasti ole mun ruoanlaittovuoro! Onko meidän sänky aina ollut näin kapea?
Joulu on viimeinen etappi ennen alamäkeä. Kun ananaskonvehditkin ovat rasiasta kadonneet, on aika sukeltaa synkkyyteen. Aamulla väsyttää, töissä vituttaa ja kotona vastassa on se raivostuttavan rakas ihminen. Kahvi ei pärise, ja liikunnan mieltä ylentävä vaikutus on huono vitsi. Yksi menolippu mihin tahansa pois täältä, heti paikalla, kiitos.
Suomen tammikuussa ja parisuhteen pakkasjaksossa on paljon samaa. Tylsistyminen ajaa kyseenalaistamaan kaiken. Miksi asun tässä kelvottoman kelin luvatussa maassa? Miksi asun tuon kaapin ovet auki jättävän ja viiksikarvoillaan maailmani tukkivan ihmisen kanssa? Tässä vaiheessa moni Aikuinen Ihminen toteaa, että ans kattoo ny. Yhteinen koti, kykenemättömyys laittaa ruokaa tai elämä yleensä estää hätiköimästä.
Sitten. Kun on antanut periksi, lakannut painostamasta itseään positiiviseen ajatteluun, tapahtuu käänne. Pyydät puolisoa ojentamaan kauko-ohjaimen. Hän vie ohjaimen entistä kauemmas ja nuolaisee poskeasi. Alkaa naurattaa. Kevätauringon valaisemassa kylppärissä viiksisilppu ei näytäkään niin kamalalta ja onhan minulla sen verran hyvä huumorintaju, että puolisonkin on pakko olla aika hauska tapaus. Autoon pääsee taas etuovista sisään, ja sehän on erinomainen syy lähteä retkelle. Mikä onnenpotku, että juuri tuo ihminen on osunut kohdalleni!
Tänä päivänä kaiken pitäisi olla täydellistä joka ikinen sekunti. Ylennys, puolimaraton, kihlaus, seuraava ylennys, maraton, häät. Suvannoista ja hiljaisista hetkistä saa harvoin tykkäysennätykseen johtavaa some-päivitystä, mutta se ei tee niistä turhia, päinvastoin. Täydellisyyden tavoittelu ja paremman kilometriajan havittelu tukahduttaa parisuhteen. On ihan ok, jos välillä on tylsää. On ihan ok, että välillä vituttaa ja tekee mieli sahata talo kahtia. Mutta kannattaa muistaa, että kesää kohti kirkkenee!
<3: Mertta