Kirjailijavinkki: Roxane Gay

 

 

Roxane Gay on ollut eniten tapetilla viimeisen parin vuoden aikana kirjastaan Bad Feminist, joka on kokoelma henkilökohtaisia esseitä feminismistä ja siitä, millaista on olla rodullistettu feministi nykypäivän Yhdysvalloissa. Bad Feminist julkaistiin tänä vuonna myös suomeksi Koko Hubaran ja Anu Partasen käännöksenä.

Minäkin luin Bad Feministin (tietty) ja vaikutuin. Gay osaa paketoida asiansa, feminismin ja rodullistamisen ja monta muuta “vaikeaa” asiaa, sellaiseen pakettiin, joka on helppolukuista ja tunteita herättävää, henkilökohtaista. Vaikutuin Gaysta sen verran, että olen parin viime kuukauden aikana lukenut myös Gayn esikoisromaanin An Untamed State sekä hänen novellikokoelmansa Difficult Women  ja esseekokoelmansa Hunger.

Vaikutuin An Untamed Statesta. Romaani on väkivaltainen ja paikoin lohduton tarina Mireillestä, joka kidnapataan hänen vieraillessa perheineensä Haitissa, josta Mireillen vanhemmat ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin. Kirja on paikoin todella raskas, mutta onneksi Gay ei mässäile väkivallalla. Se on osa tarinaa, mutta lopussa on kuitenkin toivon häivähdys.

Myös novellikokoelma Difficult Women käsittelee paljon menetyksiä ja väkivaltaa, joskaan kaunokirjallisena teoksena novellikokoelma ei mielestäni ole yhtä mukaansatempaava kuin Gayn romaani. Mielestäni novelleja olisi voinut karsia, sillä samat teemat toistuvat useissa novelleissa ja jotkut taas tuntuvat olevan kuin toiselta planeetalta. Suomi on muuten myös mainittu Difficult Womenissa ja pannukakku myös!

Vaikuttavin lukukokemus minulle oli kuitenkin Hunger. Se käsittelee lihavuutta ja kehoa. Minä pidättelin kyyneliä jo ensimmäisillä sivuilla. Hunger on todella henkilökohtainen kertomus kehosta ja siihen suhtautumisesta ja kehon ja mielen yhteydestä ja sen sabotoimisesta ja menettämisestä. Hunger, kuten muukin Gayn tuotanto usein, kuvailee sitä, millaista on olla ihminen, joka nähdään aina ensisijaisesti painonsa tai ihonvärinsä kautta.

Suosittelen Gayn tuotantoa ihan jokaiselle ihmiselle. Sanon usein, että kaunokirjallisuus tekee minusta paremman ihmisen, sillä se avaa ikkunoita muiden todellisuuksiin. Roxane Gay läväyttää ne ikkunat sepposen selälleen.

<3: Laura