Kirjavinkkejä alkukesän auringonottopäiville

Sielumme syvimmissä sopukoissakin toivomme, että kesän aurinkoiset päivät eivät olleet tässä, vaan että niitä tulee vielä roppakaupalla ja pari päälle. Toki väliin on hyvä tulla pari kesäistä ukkosmyrskyä ja sadepäivää, jolloin ehtii päivittää tietonsa Netflixin uudesta sisällöstä, mutta paras kombo kesäpäivään on kyllä puisto + kirja + aurinko. Kirjoissa on kuitenkin myös se hyvä puoli, että niistä voi nauttia vaikka kesämökin huussissa (jos valo riittää), julkisessa liikenteessä tai omassa sängyssä. Seuraavaksi siis muutama lukuvinkki viime aikoina nautituista kirjoista.

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Randolfin hipat vakuuttui Saara Turusen esikoisromaanista Rakkaudenhirviö, joten Sivuhenkilöön tartuttiin odotukset katonrajassa. Ja voi pojat, odotukset täyttyivät ja vielä vähän tuli päällekin. Sivuhenkilö on hykerryttävä kirja taiteilijuudesta ja naiseudesta ja ihmisyydestä. Auringonoton kanssa kannattaa kuitenkin vähän varoa, sillä saattaa kankku kärähtää, Turusen maailmasta on nimittäin lähes mahdotonta irtautua ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu.

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois (Stay with Me, suom. Heli Naski)

Lisää kiinnostavia nigerialaisia kirjailijoita esimerkiksi feministi-idoli Chimamanda Ngozi Adichien ja Chigozie Obioman joukkoon! Adébáyòn kirja on sydäntäraastava tarina rakkaudesta ja perheestä ja Nigerian poliittisesta ilmapiiristä 1980-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Tätä kannattaa ehkä mieluummin lukea omalla parvekkeella kuin yleisellä rannalla, sillä kirja on aiheuttanut todistettavasti ainakin yhden holtittoman itkukohtauksen helsinkiläisessä metrojunassa.

Tõnu Õnnepalu: Paratiisi

Tämä teos on herättänyt ristiriitaisia tunteita läpi koko lukurupeaman. Kirja päätyi lukulistalleni Hesarin suosituksesta ja nappasin sen mukaan Tallinnan reissulle. Ja onneksi nappasin! Jos olisin ryhtynyt lukemaan tätä tavalliseen tapaan, pari lukua kerrallaan, ilta-aikaan, kirja olisi todennäköisesti jäänyt kesken. Vähäjuoninen tarina etenee hi-taas-ti, tai ei oikeastaan edes etene, vaan kasvaa ja kerrostuu. Tarina sijoittuu saareen ja aikaan menneeseen, ja osin siksi luulen, että Paratiisi tulisi nauttia  sähköttömässä kesätorpassa, vailla muuta viihdykettä.

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta

Kirja kertoo jo eläköityneen aivokirurgin urasta ja elämästä, mutta ei sentään hänen omasta kuolemastaan. Vaikka leikkauskertomukset ovat rankkoja, kirja on mukaansa tempaava ja helppolukuinen. Teos saa pohtimaan oman pääkopan sisältöä ja sitä, kuin sattumanvaraista ja silti niin säännönmukaista tämä elämäksi kutsuttu räpistely on.

Mitä teidän rantakasseihinne on pakattu?

<3: Mertta & Laura