Kuusi kirjaa kesälomalle
Moni ihana asia alkaa k:lla, kuten esimerkiksi kesä, kirjat ja kalia. Randolfin hipat kuluttaa kirjoja vuodenajasta riippumatta kahdesta kymmeneen kappaletta kuukaudessa, ja haluamme nyt ja jatkossa jakaa lukemisenarvoisia vinkkejä myös teille, armaat blogimme lukijat. Tartumme joskus liiankin ennakkoluulottomasti teoksiin (Tauskin elämäkerta…), mutta sen ansiosta löydämme myös parjattuja helmiä (Anneli Auer: Murhalesken muistelmat). Kokosimme iloksenne kuusi mainiota opusta, jotka kannattaa pakata mukaan lomakassiin.
Margaret Atwood: Orjattaresi
Tässä maailmanajassa Atwoodin Orjattaresi on ehkäpä ajankohtaisempi kuin koskaan, eikä valitettavasti vain HBO:n tv-sarjan takia. Aurinkoisena aamupäivänä on hyvä uppoutua ahdistavaan dystopiaan ja miettiä, käännämmekö mekin katseemme pois ja hyväksymme ne pienet asiat, jotka yksi kerrallaan, pikkuhiljaa ajavat meidät kohti maanpäällistä helvettiä.
Agatha Christie: Hercule Poirot
En lue nykydekkareita, sillä ne ovat täynnä raakuuksia, pahoinpideltyjä lapsia ja maailman kauhua. Hercule Poirotin maailmassa sen sijaan kaikki kamaluudet on kauniisti kierretty niin, etteivät ne jää uniin pyörimään. Hercule Poirot on megalomaanisen vittumainen ja ärsyttävä tyyppi, mutta rakastan häntä. Poirotit sopivat erityishyvin laiturinnokkaan nautiskeltavaksi, toiseen käteen kylmä skumppa tai Aperol Spritz.
Tiina Raevaaran Johannes-sarja (Yö ei saa tulla, Korppinaiset, Veri joka suonissasi virtaa)
En kovin usein lue myöskään kauhua, sillä vilkas mielikuvitukseni tekee minulle helposti usein tepposet. Pari vuotta sitten rohkaistuin ja luin Tiina Raevaaran jännärikirjan Yö ei saa tulla, ja se oli täynnä hyytävää jännitystä ja unenomaista kauhua. Sittemmin sarja on kasvanut kahdella muulla osalla, ja Raevaaran kuumottavan kauhuiset kirjat sopivat hyvin elokuun viimeisille lomapäiville, kun illalla on jo pimeää.
Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja
Tämä juoppokirjallisuuden klassikko tekee olon helteestä tukalaksi, vaikka ulkona sataisi räntää ja jaloissasi olisi hiertymät kumisaappaiden eikä varvassandaaleiden vuoksi. Rommipäiväkirja kuvaa kolmekymppisen Paul Kemp -nimisen toimittajan ajelehtemista oman elämämsä pelissä, Puerto Ricossa 50-luvun lopussa. Olen lukenut kirjan useampaan otteeseen ja päällimmäinen mielikuvani siitä on hiki, hampurilaiset ja humalainen sekoilu. Varoitus! Kirja saattaa aiheuttaa pakottavan tarpeen suunnata Naughty Burgeriin ja vetää rommia.
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Tähän kirjaan tartuin toukokuussa, ystävän suosituksesta. Kirjan puolivälissä kysyin Lauralta, onko hän lukenut Rakkaudenhirviötä, ja Laura vastasi että on, ja että se on puuduttavan pitkä(veteinen). Vastalause! Mielestäni kirjan monotonisuus tekee siitä vetävän. Ja minä olen todella harvoin yksitoikkoisuuden kannalla. Turunen kuvaa ihanan lakonisesti päähenkilön kasvua lapsesta teini-iän kautta aikuiseksi ja hänen hajoiluaan omaan elämäänsä. Sivusta seuraava, toteava ote muistuttaa minua lempikirjailijastani John Irvingistä. Kirja on eittämättä oman navan kaivelua, mutta todella koukuttavaa sellaista!
<3: Laura & Mertta