Mikä pikavaatteissa mättää?

Pikavaateteollisuus närästää maapalloa, ja pahasti. Kuluttajille tarjotaan joka viikko uusi, entistä edullisempi vaate, joka viimeistään ensimmäisen pesun jälkeen joutaa lumpuksi. Myymättä jääneet vaatteet roudataan esimerkiksi Afrikkaan edelleen myytäviksi tai poltetaan taivaan tuuliin. Poissa silmistä, poissa mielestä. Valitettavasti hinta ei läheskään aina korreloi laadun kanssa, vaan huonolaatuisia vaatteita voi ostaa myös pienemmistä putiikeista isolla rahalla. Ostamani suomalaisen lenkkarivalmistajan tennarit hajosivat atomeiksi vuodessa, ekofarkuista pilkotti sisäreisi puolessa vuodessa. Mikä erottaa pikavaatteen tositarkoituksella tehdystä?

1. Pikavaate on leikattu väärin. Vaatteiden kaavoihin merkitään langansuunta, jonka avulla ompelija asettelee kaavan kankaalle. Tämän avulla varmistetaan, että vaate laskeutuu halutulla tavalla, eivätkä sen saumat ala “kiertää”. Pikavaatteen osia ei leikata langansuunnan mukaan, vaan vinoon, jotta kankaasta jää mahdollisimman vähän hukkapaloja. Äkkiseltään tämä voisi kuulostaa ekoteolta, mutta vinoon leikatut kappaleet saavat saumat kiertämään ja vaatteen istumaan huonosti. Tätä ei välttämättä huomaa sovittaessa, vaan vasta ensimmäisen pesun jälkeen. Käsi ylös, kenellä on ollut paita, jonka sivusauma pyrkii keskelle vatsaa?

2. Pikavaate tehdään halvasta, mutta epäedullisesta materiaalista. Tekokuitu hiostaa kesällä, muttei pidä lämpimänä talvella. Toisaalta, tekokuituiset urheilutopit pitävät olon kuivana ja kestävät käytössä vuosikausia (pyykkitelineessä roikkuu just nyt toppi, jota olen pitänyt noin kerran viikossa viimeiset seitsemän vuotta). Villasta tehty villakangastakki lämmittää talvella, toisin kuin ”villakangastakki”-nimellä myytävä, esikuvaansa ulkoisesti muistuttava polysterkuvatus. Harmillisen herkkä silkki pitää lämpimänä, muttei hiosta. Luonnonkuidut eivät nekään ole ongelmattomia. Puuvillan päätyminen pelloilta paidaksi vie tuhottoman määrän vettä, ja orjatyövoima sen työstämisessä on ihan oma lukunsa.

3. Pikavaate ei kestä pesua. Vaatteet likaantuvat, koska me ihmiset likaannumme. Meistä irtoaa ihosolukkoa, hikeä ja muita eritteitä. Tämän takia farkkujen pakastamisohjeet lähinnä naurattavat. Pakastaisitko sinä likaisen lautasen ja söisit siltä sen jälkeen? Päällyshousuja ei tietenkään tarvitse pestä yhtä usein kuin vaikkapa alushousuja, mutta ainakin mun aikas piukat pillifarkut kaipaavat pesua parin viikon työmatkapyöräilyrupeaman jälkeen. Pikavaatteiden valmistajat lobbaavat pesua vastaan, koska pesu kuluttaa vaatetta. Tämä on totta, mutta niin kuluttaa myös lika. Laadukas vaate kestää pesua.

Haluan jatkossakin tukea pieniä tekijöitä, mutta vaadin niiltä liikuttavan liikeidean ja tyylikkäiden nettisivujen lisäksi laatua. Yksi hyvä keino saada ylleen laatua, on hankkia vaatteet käytettyinä. Tällöin ensimmäinen, toinen, ehkä jopa sadas pesu on jo takana, ja laatu siltä osin selvillä. Jos kirppistely kiinnostaa, muttet oikein tiedä mistä aloittaa, tsekkaa vinkit tästä kirjoittamastani postauksesta.

<3: Mertta