Mitä tekisinkään lomalla? No kauhuleffan!

Koska minulla ja Mertalla ei ollut tarpeeksi erilaisia projekteja käsillämme, päätimme erään keväisen elokuvaillan ja sitä seuranneen sekavan lähiöbaarikeikan jälkeen tehdä kauhulyhytelokuvan. Alusta lähtien johtoajatuksena oli: mitä lyhyempi ja sekavampi, sen parempi.

Minulla ei ollut kokemusta elokuvaprojekteista lapsena tehtyjä kotivideoita lukuun ottamatta, ja koko työryhmämme oli samassa tilanteessa, Merttaa lukuunottamatta. Mersu on työnsä puolesta pyörinyt kameran kummallakin puolella. Rekrytoimme pahaa-aavistamattomat ystävämme näyttelijöiksi ja kesälomalla ollut insinööriystävä päätyi toisen kameran taakse, törmättyään terassilla Merttaan kuvausviikonloppua edeltäneenä iltana.

Ryhdyimme projektiin asenteella, että kaikkea voi tehdä, kunhan vain tekee. Mertta leikkasi elokuvan ja yhdessä olemme pohtineet elokuvan äänimaailmaa ja efektejä. Puvustus hoitui yhdellä vierailulla Nihtisillan kierrätyskeskukseen ja kuvauspaikasta löytyneillä verrattomilla mökkivaatteilla. “Erikoistehosteita” askarreltiin porukalla niin siirapin ja kalastussiiman kuin nakkienkin avulla.

Yhteensä 12-minuuttista lyhytelokuvaa kuvattiin aika lailla 24 tuntia. Otimme luovia vapauksia esimerkiksi vuorokaudenaikojen suhteen. Koska koko raina kuvattiin ilman minkäänlaista lisävalaistusta, yökohtaukset olivat aika lailla poissuljettu vaihtoehto.

Tavoitteena ei ole mennä tällä leffalla Cannesiin, vaan pääasia oli päästä yli paineesta, että meillä ei olisi oikeutta tehdä huviksemme elokuvaa, koska emme ole alan ammattilaisia. Mertta on erittäin hyvä agitaattori tilanteisiin, joissa minä meinaan hannata ja rajoittaa tekemisiä täydellisyyden tavoittelun nimissä.

Parasta koko projektissa oli Saatanaa näytelleen ystävämme kommentti: “Miksei me olla aiemmin tehty tällaista?” Aikuisillekin tekee hyvää välillä leikkiä ja vaihtaa kokonaan vapaalle.

Elokuvan massiivinen ensi-ilta järjestetään marraskuussa Kulttuurikeskus Sähinällä! Mekot punaiselle matolle on jo katsottu valmiiksi.

<3: Laura