Napolin naiset

MBF_from left, Margherita Mazzucco (teenage Elena) & Gaia Girace (teenage Lila)_photo by Eduardo Castaldo-1600x1600.jpg

Kun aloin lukea Elena Ferranten Napoli-sarjaa, en ensimmäisen kirjan alkuvaiheilla oikein ymmärtänyt, mistä kaikki kohu johtuu. Mutta jo puolivälin jälkeen olin täysin koukussa.

Elena Ferranten Napoli-sarja kertoo Lilan ja Lenún melkein koko elämän aina lapsuudesta vanhuuteen saakka, Lenún näkökulmasta. Kirjasarja on niin monitahoinen, että sen edessä on usein vain suu auki: kahden tytön lapsuuden kuvauksesta kasvaa tutkielma napolilaisten elämästä, luokkayhteiskunnasta ja luokkanoususta, rakkaudesta ja perheistä ja vanhemmuudesta, feminismistä, äitiyden ja uran yhdistämisestä, fasismista ja kommunismista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Koska kirjasarja on ajallisesti niin kattava ja sivumääräkin on aika massiivinen, henkilöhahmojen paljoudessa meinaa aina pienen lukutauon jälkeen olla hukassa. Siksi arvostan, että kaikissa kirjoissa on Game of Thrones -henkinen hahmoluettelo, josta voi aina tarkistaa, kuka tämä tyyppi nyt olikaan. Suomalaisena tässä on vähän samankaltaisia ongelmia kuin venäläistä kirjallisuutta lukiessa: kaikilla on oikein nimiensä lisäksi erilaisia lempinimiä ja esimerkiksi kertojan parasta ystävää, toista päähenkilö, kutsutaan niin Linaksi kuin Lilaksikin. Ja hänen oikea nimensä on Raffaella.

Jo tämän nimisekoilun välttämiseksi suosittelen ehdottomasti lukemaan koko sarjan tiiviisti yhteen soittoon. Ferranten maailmaan on helppo eläytyä, kun lukutahti on tiivis eikä tarvitse jäädä miettimään, että kukas tämä olikaan ja mitäs se olikaan tehnyt, vaan saa elää Lenún kanssa hänen koettelemuksissaan ja rakkaudenpuuskissaan. Siksi Napoli-sarja on erinomaista luettavaa esimerkiksi joululomalle tai pitkälle lennolle. Myös teknisesti Ferranten teksti toimii: luvut ovat lyhyitä, joka ainakin minut ajaa helposti ahmimaan kirjoja. Kun luku on vain parin sivun mittainen, on helppo ajatella, että luen vielä yhden tai enintään pari. Ennen kuin huomaakaa, on jo lukenut puolet kirjasta.

Ferranten teksti on soljuvaa ja Helinä Kangas on tehnyt mielettömän hienoa työtä Napoli-sarjan suomennosten kanssa. Eikä tämä työ ole onneksi jäänyt huomaamatta: Kangas sai viime vuonna Jarl Hellemann -palkinnon kaunokirjallisen teoksen laadukkaasta suomennoksesta.

HBO:lla on myös alkanut sarjan ensimmäiseen kirjaan perustuva My Brilliant Friend -sarja, mutta itse en ole ehtinyt vielä sitä katsomaan, joten en osaa sanoa, tavoittaako filmatisointi kirjasarjan tunnelmaa ja henkeä. Aion kuitenkin ehdottomasti katsoa sarjan, ehkä sitten sillä paljon puhutulla joululomalla.

Onko ruudun takana joku jo ehtinyt katsoa My Brilliant Friendiä? Miltä vaikuttaa?

<3: Laura

Kuva: HBO Nordic

kulttuuri suosittelen kirjat