Nuorisolaisten ohjelma-apajilla

Kuten kaikki aikaansa seuraavat sielut, hurahdin viime syksynä norjalaiseen nuorten televisiosarjaan Skamiin. Jos et ole vielä ehtinyt Skam-kelkkaan mukaan, niin jaksot taitavat olla edelleen Areenassa nähtävillä.

Koitin epätoivoisesti etsiä kuvistani jotain, joka kuvaisi nuoruutta. Löysin kuvan Raiderista.

Koska olen kesän ajan kärsinyt akuuteista Skam-vieroitusoireista, aloin etsiä korvaavaa huumetta Netflixistä. Päädyin katsomaan yhdysvaltalaista nuortensarjaa 13 syytä (13 Reasons Why). Alkuasetelma kuulostaa masentavalta: 17-vuotias Hannah Baker on tehnyt itsemurhan ja ennen sitä nauhoittanut itsemurhansa syyt selitettyinä kaseteille, jotka kulkevat koulukaverilta koulukaverille. Hannah tilittää vaikeutensa ne aiheuttaneille ihmisille kuolemansa jälkeen.

Huh huh. Siinä missä Skam on realistinen, riipivä ja hauska, on 13 syytä masentava, raskassoutuinen ja melodramaattinen. Aihe on loputtoman raskas ja se tekee itsemurhasta spektaakkelin. Sarjan tekijöiden tarkoitus on varmasti ollut auttaa heitä, joilla on vaikeaa, mutta ainakin minulle vaikutus on päinvastainen. Sarja masentaa, ahdistaa ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Siinä ei ole pieniäkään helpotuksen ja naurun hetkiä, vaan pelkkää syyllisyyttä ja tuskaa.

Skam käsitteli kolmoskaudellaan mm. mielenterveysongelmia ja vaikka siinäkin oli omat dramaattiset hetkensä, oli toteutus lähtökohtaisesti todellinen (ja Baz Luhrmann -viittauksista aina pari pistettä!). Skamissa myös kerrottiin hienosti siitä, kuinka mielenkin sairaudet ovat sairauksia, joihin voi saada apua, eivätkä ne ole ainoa asia, joka ihmistä määrittää. Skam on armollinen: me olemme muutakin kuin sairautemme. Amerikanserkku ei näe asiaa näin: ainoa vaihtoehto on itsemurha.

Toivon, että nuorille tehdään enemmän Skamin kaltaisia televisiosarjoja, joissa on huumoria, ymmärrystä ja rohkeutta kutsua asioita niiden oikeilla nimillä. Toivon, että Skamin esimerkki avaa ovia uusille televisiosarjoille, joista erilaiset nuoret (ja kaikenikäiset ja -laiset ihmiset!) löytävät samaistumisen kohteita.

Kotimaassa mielenterveysaihetta käsitteli jo viime kesänä Ylen Sekasin-sarja, joka löytyy vielä Areenasta. Mielestäni se jäi liian vähälle huomiolle, sillä sarja oli varsin mahtava esimerkki siitä, miten käsitellä vakavia aiheita ymmärryksellä ja huumorilla. Sekasin-sarjassa on Suomen Skamin henkeä. Randolfin hipoilta lämmin suositus!

<3: Laura