Omat kovimmat: The Rise and Fall of Ziggy Stardust & the Spiders from Mars

Sain joskus esiteininä kaivella mummolassa äidin vanhat lp-levyt ja poimia niistä haluamani omaan kuunteluun (mulla on edelleen teininä saamani musiikkimasiina, jossa on sekä lp-soitin, cd-soitin ja kasettisoitin!). Yksi niistä levyistä oli David Bowien The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars.

Luukutin levyä läpi teini-ikäni lukemattomia kertoja. Opettelin sanat ulkoa levyn sisäkannesta, johon ne oli painettu. Sisäkannessa oli myös pieni äidin tekemä merkintä, “Leena ‘73”. Ajatus siitä, että äitini on neljätoistavuotiaana pyörittänyt samaa levyä lautasella avasi ajatuksen siitä, että tämä ihminen on muutakin kuin minun äitini. Että minun äitini on joskus ollut angstissa riutuva teini, ihan niin kuin minäkin. Koko ajatus aukesi minulle ehkä ensimmäistä kertaa David Bowien avulla.

Joitain vuosia myöhemmin olin seurannut äitini jalanjäljissä Jyväskylän Lyseoon ja vietin abivuottani. Koeviikon viimeinen koe ennen joulua oli lukio viimeisen äidinkielen kurssin koe, jossa tehtiin aiemman vuoden ylioppilaskirjoitusten esseetehtävä. Otsikkoaineen vaihtoehto oli “Elämäni levy”. Päätin kerrankin mennä helpoimman kautta ja kirjoittaa tästä. Muistaakseni koulussa kulki juttua, että joku oli kirjoittanut yo-kirjoituksissa omasta takatukastaan elämänsä levynä ja saanut hylätyn.

Esseen kirjoittamisessa oli kuitenkin pieniä hankaluuksia. Olin tullut kokeeseen suoraan bileiden jatkoilta ja väsymys painoi siinä määrin silmiä, etten saanut millään päähäni elämäni levyn, tietysti David Bowien Ziggyn, B-puolen biisien nimiä. Pyysin lupaa päästä vessaan, soitin isoveljelleni, joka luetteli biisit puhelimessa ja minä tankkasin ne päähäni.

Kokeen jälkeen menin nukkumaan kohmeloani pois kotiin, jossa vastaanotto ei ollut erityisen lämmin. Jouluun oli pari päivää ja koko perheen piti ilmeisesti osallistua joulusiivoukseen eikä ilmestyä puolen päivän aikaan edellisillan yöjuoksuilta ja lukittautua sen jälkeen huoneeseen kuuntelemaan David Bowieta ja juomaan jaffaa. Muistan erittäin elävästi, kuinka iskä hakkasi imurilla huoneen ovea ja päätä särki.

Nyt olen taas kuunnellut The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Marsia ja avausraita, Five Years, tuntuu näinä aikoina todella ajankohtaiselta:

Pushing through the market square, so many mothers sighing

News had just come over, we had five years left to cry in

News guy wept and told us, earth was really dying

Cried so much his face was wet, then I knew he was not lying

<3: Laura

P.S. Sain siitä esseestä ja koko kurssista kasin. Se oli huonoin äidinkielen arvosanani koko lukion ajalta.