Olen aloittanut uuden vuoden mylläämällä elämäni ja lukemalla siinä sivussa paksuja kirjoja, joissa käsitellään Isoja Asioita. Onneksi aloitin Nathan Hillin Nixillä, sillä Hanya Yanagiharan Pieni elämä oli sen verran riipivä kokemus, että en suosittele kenenkään lukevan sitä keskellä akuuttia elämänkriisiä. Teki tiukkaa.

Nix on näistä kahdesta ehdottomasti toiveikkaampi kertomus miehestä, joka alkaa selvittää hänet lapsena hylänneen äitinsä tarinaa ja käsittelee samalla omiakin solmujaan. Nix muistutti paljon yhtä lempikirjailijaani John Irvingiä tavassaan kuljettaa tarinoita yli sukupolvien ja istuttamalla mysteerejä ja niiden johtolankoja pitkin tarinaa. Ystäväni suositteli syksyllä Nixiä lentokonelukemiseksi ja siihen se olisi kyllä ollut oiva, juoni on mukaansatempaava ja yllättävä. Nixistä löysin paljon samastumispintaa ja kirjoittelin pitkästä aikaa ennätystahtia hyviä lauseita ylös. Yksi, joka osui ja upposi, oli tämä:

“Jos ihminen ei ikinä epäonnistu missään, asian kääntöpuoli on se, että hän ei ikinä tee mitään, missä voisi epäonnistua. Hän ei ikinä tee mitään riskialtista. Ihmisille, jotka tuntuvat olevan hyviä kaikessa, on luonteenomaista rohkeuden puute.”

Pieni elämä sen sijaan. Siinä ei näy juurikaan toivoa, vaikka rakkautta ja lämpöä paikoin onkin. Pieni elämä on totaalisen musertava ja järisyttävä kirja, joka aiheutti allekirjoittaneelle noin 45 minuuttia kestäneen hysteerisen itkukohtauksen. Naama oli turvoksissa vielä seuraavanakin päivänä sen itkumaratonin jäljiltä. Koko kirja on täynnä itseinhoa ja itsetuhoa, elämän epäreiluutta epäreiluuden päälle, pieniä valonpilkahduksia, jotka nopeasti sammuvat. Ja silti Pieni elämä kannattaa ehdottomasti lukea. Ilmaisussa ja myös Arto Schroderuksen suomennoksessa on ilmaa, ja vaikka kirja on paikoin lähes sietämätön, se välttää kuitenkin melodramaattisuuden puolelle lipsahtamisen.

Pienen elämän jäljiltä kaipaan jotain kevyempää, joten nyt on menossa Liv Strömquistin sarjiksia. Niistä lisää myöhemmin! Mitä muuta kannattaisi lukea, jos tavoitteena on välttyä itkumaratoneilta vielä pari viikkoa?

<3: Laura