Hintertux

Tästä alkaa noin kolmen kilometrin mittainen matkakertomus ensimmäisestä laskettelumatkastani Alpeille. Tarkat speksit löytyvät postauksen lopusta, yksityiskohdat ja fiilikset alusta. Tervetuloa mukaan!
 

Hintertux

Opin laskettelemaan n. 20 vuotta sitten Laajavuoressa, Jyväskylässä. Kansanrinne ja Aurinkorinne tulivat tutuiksi, myöhemmin myös Länsirinne 1 ja 2. Rinteiden lyhyys ja vähyys ei haitannut, nuo kaksi (joskus jopa neljä!) rinnettä riittivät mainiosti useamman vuoden ajan. En edes osannut haaveilla muusta.

Laskettelu jäi Jyväskylään, muuttaessani Turkuun, sillä turkulaiset kohoumat pientareessa olivat jopa Laajavuorta vaatimattomammat. Jemmasin sukset varastoon ja ulkoilutin kypärää hyppypuuhissa.
 

Hintertux

Viime vuoden loppupuolella päähäni pulpahti ajatus, mitä jos pyyhkisin pölyt suksien päältä ja lähtisin Alpeille katselemaan maisemia? Soitin oitis ystävälleni, jonka kanssa aikoinaan hinkkasin Kansanrinnettä vuosikausia, ja hän lupautui matkaseuraksi.

Matkan pituudeksi määräytyi viisi päivää, jonka vuoksi päätimme suunnata Alpeille, minne on suhteellisen lyhyt matka hesoista käsin. Italia ja Ranska suljettiin pois laskuista heti alkuunsa, koska kokemuksemme mukaan ne eivät ole aikatauluihin nojaavan ja tehokkaan matkailijan valintoja. Sveitsi on kallis ja Saksan puolella valikoimaa oli vähänlaisesti. Lopulta valitsimme kohteeksemme Itävallan Mayrhofenin, joka sijaitsee Zillertalin ja Tuxertalin välissä.
 

Zillertal, näkymä rinneravintolan aurinkotuolista

Lensimme tiistai-iltana Müncheniin, josta jatkoimme matkaa minibussilla Mayrhofeniin. Keskiviikkoaamuna kello soi seitsemältä. Sukset ja lauta olalle, ja kukkuloita kohti!

Ekana päivänä suuntasimme lähimmälle hissille eli Penkenin alueelle. Laajarin kasvateilta pääsi yksi jos toinenkin ihastuksen huokaus sekä myöhemmin myös tuskan parahdus piiitkiä rinteitä laskiessa ja henkeäsalpaavan kauniita maisemia tuijotellessa. Ekan laskupäivän jälkeen nukahdin illalla klo 20 ja heräsin aamulla klo 7. Juuh.

Toisen päivän kohteena oli Hintertux. Heti ekalla laskulla mun molemmista jalkapohjista alkoi vetää suonta! Tuskaisesta alusta huolimatta koin päivän aikana toistuvasti Arman-hetkiä (”Kelatkaa, nää ihmiset asuu täällä!” No ei ne kaikki asu, mutta JOTKUT ASUU.) Hintertuxissa voi laskea vuoden ympäri, sillä keskuksen ylin hissiasema sijaitsee 3 250 metrissä. Hintertux nousi sekä minun että matkaseuralaiseni lemppariksi.

Hintertux

Kolmas päivä aloitettiin Hintertuxissa ja lopetettiin Rastkögelissä. Rastkögel on itseasiassa hissin nimi ja aluetta taidetaan kutsua Eggalmiksi. Tämä keskus oli meidän vierailupäivänämme ruuhkainen ja tuntui jotenkin vaatimattomalta Hintertuxin jälkeen. Päivän lopuksi päästiin pujottelemaan ”karjan” sekaan, kun hissien sulkeutuessa suurinpiirtein jokainen laskija suuntasi alasvievään punaiseen rinteeseen. Väsymys verotti kansaa, sillä joka mutkassa oli joku nurin. Osaa ongittiin sauvojen avulla ojan puolelta.

Neljäntenä päivänä päräytettiin taksilla Zillertal Arenalle, joka kiri toiselle sijalle tämän reissun rankingissä. Pitkät, hyväkuntoiset rinteet, hulppeat maisemat ja arska paistoi. Ah, olisinpa nytkin siellä, enkä Espoossa. Meillä kävi muuten satumaisen hyvä tuuri kelin suhteen: aurinko paistoi joka päivä lähes pilvettömältä taivaalta.

Zillertal

Tässä vielä kootut speksit.

Miten sinne pääsee?
Lentämällä esim. Müncheniin, Innsbruckiin tai Salzburgiin. Me valitsimme Mynssenin, koska suorat lennot ja (yleensä) halpa hinta.

Vuokra-auto vai lentokenttäkuljetus ja ski bussit?
Tiukan aikataulun vuoksi valitsimme tällä kertaa jälkimmäiset. Istahdimme myöhään tiistai-iltana lentokentälle tilattuun minibussiin ja heräsimme muutaman tunnin kuluttua perillä Mayrhofenissa, majapaikkamme pihassa. Ilmaiset skibussit sekä paikallisjunat liikennöivät aikataulujen mukaan majapaikkojen ja keskusten välillä. Mahduimme kamoinemme kyytiin joka kerta. Bussien ainoa miinus on aamun eka vuoro, joka ehti meidän pysäkin kohdalle vasta klo 8.36, kun hissit olisivat aloittaneet liikennöinnin jo klo 8.30. Lasku ei kuitenkaan yhtenäkään päivänä loppunut ajanpuutteeseen, vaan reisien hapotukseen.

Mihin yöksi?
Yövyimme Gästehaus Johann & Rosmarie Holausissa, joka osoittautui nappivalinnaksi. Huone oli viihtyisä, suihkusta tuli tarpeeksi kovalla paineella vettä, aamupala oli runsas ja kahvi maukasta. Sukset sai varastoon ja monot ja kypärät kuivatusräkkiin yöksi. Lähin skibussipysäkki sijaitsi n. 5 metrin päässä etuovesta.

Mayrhofen sijaitsee laakson puolivälin paikkeilla, joten sieltä on suurinpiirtein yhtä pitkä matka Zillertaliin ja Hintertuxiin. Yhden kerran kokemuksella suosittelen valitsemaan majapaikan, josta on alle 200 m matka joko hissiasemalle tai skibussipysäkille. Kamojen raahaaminen on aikas anuksesta.

Rinteet
Kahden hengen seurueemme väri oli punainen! Laskettavaa riitti yllin kyllin, sekaan mahtui myös muutama nenän eteen osunut sininen rinne. Mustia näkyi muutama, mutta niihin ei uskallettu. Minulla oli kulkuvälineenä sukset ja seuralaisella lauta.

Rinteet oli selkeästi merkitty ja lähes joka hissin yläasemalta löytyi rinnekartta. Rinteet olivat myös todella hyväkuntoisia, mutta toki iltaa kohden suosituimpien rinteiden keskellä pääsi verestämään myös kumparelaskutaitoja.

Rinne-etiketti oli hyvin hallussa. Kukaan ei syöksynyt niskaan, ja Rastkögelistä paluuta lukuunottamatta, jengi osasi pällistellä päivää rinteen sivussa, eikä keskellä rinnettä.

Hissejä löytyi joka lähtöön: gondoli jossa kamat sisällä, gondoli jossa kamat ulkona, tuolihissejä 2-6 hengelle ja muutama ankkurihissi. Paikalliset könysivät ankkureiden kanssa, Laajavuoren kasvatit eivät!

Aukioloajat
Suurin osa hisseistä aukesi klo 8.30, ja viimeinen kyyti koitti jo klo 16-17 aikaan. Tämä tuli yllätyksenä Suomen talveen tottuneille. Miten laskettelukeskus voi selvitä ilman keinovaloa? Etelässä sekin on mahdollista.

Ruoka ja juoma
Pizzaa, spydäriä ja pastaa sai joka rinnekuppilasta, samoin omenastruudelia, pullia ja munkkeja. Kalian lisäksi hanasta virtasi glühwein ja jägertee, mitä emme tosin maistaneet. Jos ruokavaliosi on kovin tiukka, suosittelen tarkistamaan rinneruokatarjonnan etukäteen, ettei nälkäkiukku pääse yllättämään.

Iltaruokailuista erityismaininta menee Goldkind -kahvila-ravintolalle, jossa nautin elämäni herkullisimman vuohenjuustosalaatin.

Kui pal rahaa meni?
 

Huom! Varaa mukaan riittävästi käteistä, sillä kortti käy harvassa paikassa maksuvälineenä. Maksoimme ainoastaan hissiliput kortilla.

Tässä vielä keskukset paremmuusjärjestyksessä:

1. Hintertux
Huikeat maisemat, täydellisen kaltevia punaisia rinteitä ja sanoinko jo, että reissun kauneimmat maisemat!

2. Zillertal
Huikeat maisemat sekä hienoimmat terassit!

3. Eggalm & Rastkögel
Tämä tuntui pienimmältä ja ahtaimmalta paikalta. Meidän laskupäivänämme jengiä oli jopa ruuhkaksi asti.

4. Mayrhof/Penken
Tämä oli reissun eka laskupaikka. En tiedä johtuiko vähän turhan hapokkaista reisistä, mutta tästä jäi mieleen lähinnä väsymys.

Mihin suuntaisin seuraavaksi? Lappi houkuttaa, mutta samalla hinnalla, ja jopa halvemmalla, pääsisi korkeampien kukkuloiden laelle. Jos sulla on vinkata Mayrhofenin veroinen laskupaikka, niin kerro oitis.

<3: Mertta