Tampereen parhaat

IMG_20160907_160811.jpgOlen entinen tamperelainen ja aina siellä käydessäni haikailen hieman takaisin. Tampere on ihanan kompakti, mutta riittävän suuri, jotta siellä kuitenkin on menoa ja meininkiä. Tampereella on Suomen parhaat pubit ja juustoranskalaiset ja tietovisat ja museot ja kauppahalli, jossa käy muitakin kuin japanilaisia turisteja. Olen koonnut tähän henkilökohtaiset Manse-suosikkini lievittääkseni omaa Tampere-ikävääni. Varoitan: Tampereeseen voi jäädä koukkuun!

Paras museo

Rakastan Amurin työläismuseokorttelia, jossa esitellään työväen asuntoja puutaloissa sadan vuoden ajalta. Itse asuntojen lisäksi jokaiselle asunnolle on keksitty asukkaat, joiden elämäntilannetta kuvataan lyhyesti: keitä perheeseen kuuluu, mitä he tekevät, mistä he ovat tulleet. Kävin lapsena museossa ensimmäisen kerran ja muistan edelleen, kuinka suuren vaikutuksen se teki. Historiasta tuli tuhat kertaa todempaa. Kävin viime kesänä Amurin työläiskorttelissa ensimmäistä kertaa vuosiin ja kyllä se edelleen oli kiinnostava. Myös museon kahvila on erinomainen!

IMG_20161004_180058005.jpg

Paras munkki

Jo Kummelin Lihaksia ja luoteja -sarjassa se tiedettiin: kyllä Lailan munkin ovat parhaat. Siis Pyynikin näkötornin munkit. Teimme viimekesäisellä automatkalla Suomessa munkkivertailua ja lopputuloksena vaaka kallistui Pyynikin puoleen, vaikka myös Wanhan Rauman Kaffebarista sai erittäin maukkaat munkit.

Paras pubi

Kun vain yhden juottolan mainitseminen ei riitä: Salhojankadun pub ja Soho. Salhojankatu on Suomen ensimmäinen englantilaistyylinen pubi, joka avattiin 1969. Minä olen suvussamme jo Salhojankadun pubin ystävä jo toisessa polvessa! Sisustus pubissa on alkuperäinen ja viekin anglofiilin heti saarivaltion tunnelmiin. Pakko arvostaa!

Sohossa on paras meininki, parhaat juustoranut, paras tietovisa ja tosi hyvä olutvalikoima. Soho oli pitkään mun lähikapakka ja yritän edelleen käydä siellä aina, kun käyn Tampereella. Sohosta saa sellaista mättöpubiruokaa, jota mun mielestä ei saa Helsingistä mistään (myös vegaanivaihtoehtoja!).

IMG_20160910_154428115.jpgParas yökerho

Kun yritin sisään Dorikseen ensimmäisen kerran, en päässyt sisään. Olin 19-vuotias ja Dorkassa oli tiukka linja: ikäraja on 20. Sittemmin olen viimeisen kymmenen vuoden aikana päässyt Dorikseen riittävän monta kertaa ja olen edelleen sataprosenttisesti sitä mieltä, että se on maailman paras yökerho Turun Dynamon lisäksi. Opiskeluaikoina Tampereella arvottiin, mennäänkö Dorikseen vai Rumaan, mutta Ruman lopetettua toimintansa ei enää tarvitse miettiä. Aina mennään Dorkaan.

Paras sauna

Rajaportin saunassa on tunnelmaa. Itse asiassa niin tiukkaa tunnelmaa, että ystäväni lapsukainen ei uskaltanut tulla sisään pimeään ja vähän mystiseen saunaan. Rajaportissa on sellainen ikiaikainen tunnelma, siellä voi hyvin fiilistellä, kuinka tehtaantytöt ovat sata vuotta sitten käyneet lauantaisaunassa työviikon päätteeksi.

Menkää Tampereelle ja olkaa onnellisia! Lisää vinkkejä saa kysellä kommenteissa tai maililla tai instassa tai Lauttasaaren Alkossa!

<3: Laura

 

Kulttuuri Matkat

Viinien sokkotesti Diplomaatin keittiössä

IMG-20170831-WA0019.jpg

Ken lemmi ei

laulua,

viiniä,

naista

hän koskaan ei

elämän iloja maista!

Luki valkoisin kirjaimin sinisellä lasinalusella joskus 90-luvulla. Maistoimme elämän iloista viiniä viime lauantaina ystävämme luona. Hän järjesti pyynnöstämme viinien sokkotestin synkkää vuodenaikaa piristämään.

Viini nro 1

Waldermar-mainen, käynyt marjamehu. Alkumaku hyökkäävä, tiukka ja viinanen, mutta alkaa myöhemmin ns. maistua. Viini oli kuin Mertta ihmisenä: alkuun hyökkäävä, mutta kun tutustuu, tekee mieli lisää.

Dokabiliteetti (asteikolla 1-10): Lauran mielestä 8,5, Mertan mielestä 6.

Viini nro 2

Mehutiivistemäisyys sopisi hyvin sangriaan. Toisten mielestä helppo dokata, toisten mielestä ei. Asiantuntijavieras Mabbiksen mukaan vetinen ja kevyt, Mertan mielestä sopisi teinigootille. Tämäkään vinetto ei aiheuta spontaaneja hurraa-huutoja.

Dokabiliteetti: 5

Viini nro 3

Helppo, hyvä dokabiliteetti. Tämäkin makea, vois lotkottaa menemään satamäärin. Kesäinen. Viini nro 3 yltää tämän kolmikon parhaimmaksi! Mabbiksen mukaan kolmannen viinin paremmuus muihin verrattuna johtuu sitä ennen nautituista alkoholiannoksista, mutta me ja Diplomaatti olemme eri mieltä: kyllä tämä on voittaja!

Dokabiliteetti: 8,5

IMG-20170416-WA0004.jpg

Alamme arvuutella mikä viinejä yhdistää, mikä on niiden teema:

Väkevät viinit? Ei.

Kyykkyviinit? Ei.

Maa? Ei.

Pänikät? Ei.

Löytyvätkö nämä Alkossa samasta hyllystä? Kyllä.

No väkevät viinit? Ei!

Joko te arvaatte? Ankaran pohdinnan tuloksena Mertta keksii, että nämä ovat kaikki Huttusen sukulaisia, eli tetrapakkauksissa myytäviä viinejä! Tässä vielä viinien oikeat nimet:

Viini nro 1: Juno Shiraz 2016 (9,49 e)

Viini nro 2: Gran Verano Cabernet Sauvignon 2015 (7,99 e)

Viini nro 3: Ciao Organic Sangiovese (8,96 e)

IMG-20170928-WA0002.jpeg

Lämpimästi muistelimme ehkä ensimmäistä Suomen markkinoille tullutta Festivo-tetraviiniä, jota meillä kätevinä nuorina naisina oli mukana Ruisrockissa joskus ennen ajanlaskun alkua, kun festareilla oli kielletty vasta lasipullot, mutta viinipänyt olivat silloin vielä uusi juttu, joita ei edes osattu kieltää. Oi niitä aikoja! Samalla reissulla paluumatka Turusta Jyväskylään kesti noin 14 tuntia (Helsingin kautta, tietty) pienen aikatauluväärinymmärryksen seurauksena.

Viinihyöryisissä tunnelmissa jatketaan, sillä Randolfin hipat hipaisee viettämään pikkujouluja Tallinnaan. Instastorysta saattaa näkyä jotain Tallinna-juttuja (sekavaa mölinää), tsekkailkaa @randolfinhipat ! Ihanaa pikkujouluviikonloppua, älkää ostako tetraviiniä!

<3: Mertta & Laura

 

P.S. Postauksen kuvat ovat arkistojen aarteita, sillä ”jostain syystä” ammattimainen viininmaistajaseurueemme unohti ottaa kuvan viineistä. Ja itse asiassa ei enää olla ihan varmoja niiden viinien nimistäkään…

Koti Ruoka ja juoma