Villa Anita – jorpakon helmi

Yksi Amerikan matkamme – ja koko matkustushistoriani – mielenkiintoisimmista yöpaikoista ansaitsee oman blogipostauksensa. Tervetuloa mukaan Villa Anitaan, keskelle ei-mitään!

Death Valleystä yöpaikkaa etsiessämme, törmäsimme hakupalveluissa Villa Anitaan. Paikan kotisivut julistivat ”We are not a hotel!”, mutta jonkinnäköistä majoitusta paikka kyllä tarjoaisi. Nettisivuilta löytyvien kuvien perusteella paikka vaikutti todella mielenkiintoiselta, ja se oli saanut runsaasti hyviä arvosteluja. Päätimme varata Bottle Cottagen!

Sovimme sähköpostitse saapumispäivän sekä tarkan saapumisajan. Tämä siksi, että kännykkäkenttä kuulemma loppuisi hyvissä ajoin ennen Villa Anitaan saapumista. Jenkeissä mobiiliverkko ei ole tosiaan Suomen veroinen, joten tämä ei meitä epäilyttänyt.

Otimme Losista vuokra-auton alle ja suuntasimme tielle nro 15. Köröttelimme pitkät pätkät highwaytä (näimme mm. Aivan Vitun Isoja renkaita kuljetttavan auton!), kunnes käännyimme pikkutielle. Sitä vielä jonkin matkaa, ja taas pienemmälle tielle. Ketään ei näkynyt mailla ei halmeilla, ja kännykästäkin hävisi kenttä. Offlineen tallennetun kartan avulla löysimme piskuiseen Tecopan kyläpahaseen. Ei edelleenkään ketään missään. Ränsistynyt koulu ja yksi pubi. Ok. Tie vei kylän läpi, kunnes loppui kokonaan. Tien päästä löytyi Villa Anita, rautalanka-aidalla rajattu valtava alue, näkyvissä lähinnä romua. Tässä vaiheessa alkoi hieman epäilyttää…

IMG_4164.jpg

Olimme puoli tuntia ennen sovittua aikaa paikalla, emmekä tietenkään voineet soittaa omistajille, koska kenttää ei ollut.

IMG_4163.jpg

Ehdittiin lastata laiva ainakin K:lla alkavilla eläimillä sekä S:llä alkavilla Suomen kunnilla, ennen kuin pihaan kaartoi auto. Tätä ennen olimme ehtineet päätellä, että tuskin tämä mikään murhamesta on, koska pihassa on upouusia fillareita. En tiedä miksi murhaajalla ei voisi olla uutta fillaria? 😀 Joka tapauksessa, pihaan kaartanut auto ei ollut myöskään pick up, joka sekin oli tuomittu epäilyttävien ihmisten ajoneuvoksi, vaan tavallinen maasturi, jonka uumenista astui Villa Anitan hurmaava host-pariskunta!

Pariskunta lähetti meidät läheiseen kuumaan lähteeseen lillumaan siksi aikaa, kun he valmistaisivat meille – ei meistä – ruokaa. Ah, mikä helpotus! Lilluttuamme hyvän tovin putrakossa, pääsimme tarkastelemaan tätä jorpakon helmeä lähemmin.

Villa Anita on siis alati muuttuva taideteos, jossa voi yöpyä. Alue on tosiaan rajattu aika karmivan näköisellä aidalla, mutta sisältä mesta on aivan mieletön! Alue on todella iso, ja suurin osa huoneista on osittain ulkona. Villa Anitaa on hankala kuvailla sanoin, tai edes kuvin. Instan puolella on video, kannattaa käydä tsekkaamassa! Tämä ei siinä mielessä ole hotelli, että vessa on taiten tehty huussi, ja (lämmin) suihku sekä amme sijaitsevat myös osittain ulkona, mutta suomalaiseen mökkimiljööseen tottuneelle tämä ei tuottane ongelmia. Meidän yösijamme oli perinteiseen tapaan rakennettu bottle cottage, johon kuului oma kylpyhuone, laivanrunkoon rakennettu suihku, terassi ja oleskeluhuone. Nukkumahuoneemme oli tiivis, eli sinne eivät Kalifornian ötökät päässeet luikertelemaan.

IMG_4187.jpgPullomökin sisäänkäynti

IMG_4177.jpgPullomökki sisältä

IMG_4171.jpgPullomökin oleskelutila

IMG_4169.jpgPullomökin terassi

IMG_4166.jpgPullomökin kylppäri

IMG_4167.jpgNäkymä pullomökin ammeesta

Yksi yö pullomökissä maksoi n. 157 €, sen lisäksi ostimme host-pariskunnan itsensä valmistaman illallisen juomineen sekä aamiaisen, jotka maksoivat n. 105 €. Matkaa Los Angelesiin on 370 km ja Las Vegasiin vain 133 km. Randolfin hipat antaa 6/5 Villa Anitalle!

<3: Mertta & Laura

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Perttu Häkkinen ja jet lagin selättäminen

Olen sanonut aiemminkin, että tykkään kuunnella podcasteja ja erityisesti rakastan kuunnella puhetta, kun matkustan. Siksi helvetillisen pitkälle lentomatkalle oli erityisen tärkeää valita pari podcastia.

Tällä kertaa ensimmäinen oli täysi huti. En ole vielä törmännyt murhamysteeripodcastiin, jota en olisi jaksanut kuunnella lainkaan, mutta Missing Maura Murray veti kyllä pohjat. Juontajat ovat raivostuttavia vetkuttajia ja vaikka kuinka korostavat, että he keskittyvät vain faktoihin eivätkä spekuloi, silti jaksot ovat täynnä kaikenlaisia what if -skenaarioita. Puh! Jaksoin kuunnella tätä ehkä kolme jaksoa ja jätin kesken.

IMG_20171104_171343.jpg

Kuvan bloggaajat ovat selättäneet jet lagia lillumalla kuumassa lähteessä tuntikaupalla.

Toinen valintani olikin vanha suosikki, eli Yle Puheen Perttu Häkkinen. Olin ladannut uusimman Pertun jakson masiinalleni ja siitä tulikin alkureissun jet lagin selättäjä numero yksi. Ympäristöahdistusta ja ekoteologiaa käsittelevä jakso kuunneltiin suurin piirtein joka ilta ensimmäisen viiden päivän aikana ja pari kertaa keskellä yötä, kun jet lag riivasi meidät molemmat hereillä aamukolmelta. Perttu takasi unensaannin ilta toisensa jälkeen.

Älkää nyt käsittäkö väärin: Perttu Häkkisen ohjelmat eivät ole lainkaan puuduttavia tai tylsiä, vaikka minulle ne toimivatkin oikein hyvin myös unilääkkeenä. Pertun pehmoinen ääni johdatteli meidät ilta toisensa jälkeen pohtimaan ekoteologian käänteitä ja samalla tapaa kuin lapsuuden iltasadut se alkoi tuudittaa meitä uneen. Lapset tykkäävät kuunnella samaa iltasatua illasta toiseen ja tässä mielessä me emme ilmeisesti poikkea natiaisista lainkaan. Pertun ekoteologiajaksosta tuli meidän iltasatumme, joka jumalallisen alkujulistuksensa myötä vei meidät kohti unimaailmaa.

Netin äärellä latasin muutaman vanhan Perttu Häkkinen -jakson, joita kuunneltiinkin sitten ajomatkalla Sierra Nevadalta San Franciscoon. Erityisesti Raittiuden ystäviä käsitellyt jakso aiheutti suurta mielenmyllerrystä ja puhututti seuruettamme vielä päiviä jakson kuuntelun jälkeen. Tätä podcastit ja puheohjelmat parhaillaan ovat: jaettuja kokemuksia, joista keskustellaan vielä päivienkin päästä.

Randolfin hipat haluaa kiittää Perttu Häkkistä mielenkiintoisista ohjelmista ja iltasaduista, kuuntelemme jatkossakin!

<3: Laura

P.S. Luin lomalla myös Perttu Häkkisen Hukkuminen-kirjan, joten olipas perttuinen loma. Sitäkin voin suositella täydestä sydämestä!

Kulttuuri Suosittelen