Syksyn suosikkipodcastit

IMG_20170524_195718.jpg

Rakastan kuunnella podcasteja, kun olen bussissa, autossa, junassa, pyörän selässä tai jalan liikenteessä. Tässä muutama kesän aikana suurkulutuksessa ollut podcast, jotka sopivat hyvin myös pimeneviin iltoihin ja vesisateessa pyöräilyyn.

Huorapuutarha
Podcast, jossa Justiina ja Pauliina kertovat murhajuttuja. Tutkimuksen laatu ei ole aina päätähuimaavaa, mutta mimmit ovat supersymppiksiä ja tykkään kuunnella murhajuttuja kotimaankielellä. Tosin välillä Justiinan ja Pauliinan kertomat murhahommat ovat niin helvetin kuumottavia, että en pimeällä yksin kotona kyllä kuuntelis.

Jatkoilla
Panohommia, vegaanisafkaa ja härskiä helsinkikeskeisyyttä. Jatkoilla on ihanan törkeä ja rakastettavan roisi. Iris ja Melissa puhuvat suunsa puhtaaksi mm. maakuntamatkailusta ja yksiavioisuudesta.

S-Town
Keväällä julkaistu uutuus podcast jo klassikoksi muodostuneen Serialin ja This American Life -podcastin tekijöiltä. Lämmin suositus, tähän jää niin koukkuun, että mun oli ainakin pakko kuunnella kaikki jaksot putkeen. Alkaa murhatutkimuksena, mutta muuttuu joksikin aivan muuksi.

IMG_20170719_114239.jpg

Mikä meitä vaivaa?
Yhteiskunnallista analyysia, jossa Pontus Purokuru ja Veikka Lahtinen soimivat vähän kaikkia, unohtamatta itseään tai Mikael Jungneria. Toisinaan lähtee ihan LÅL-ääneennaurut kuunnellessa.

Selvitysnaiset
Humanistit puhuvat talouspolitiikasta! Kuinka he kehtaavat! Selvitysnaiset on mielenkiintoinen ajankohtainen keskusteluohjelma, jossa humanistit puhuvat ”kovista” aiheista, kuten esimerkiksi talouspolitiikasta. Mukana on myös asiantuntijavieraita.

Jos teillä on vinkkejä hyvistä podcasteista joko suomeksi tai enkuksi, niin laittakaapa tulemaan.

<3: Laura

P.s. Kantsii kuunnella myös täysin objektiivisesti arvioituna Maailman Parasta Iso kolmonen -podcastia. Siellä saattaa joku tuttu ääni huudella! <3 Ja kuvituksena on pari kesäistä kukkakuvaa ihan vaan, että voisin vähän vääntää veistä haavassa. NYT ON PIMEÄÄ JA KYLMÄÄ JA SE EI LOPU ENNEN TOUKOKUUTA!

Kulttuuri Suosittelen

Nuorisolaisten ohjelma-apajilla

Kuten kaikki aikaansa seuraavat sielut, hurahdin viime syksynä norjalaiseen nuorten televisiosarjaan Skamiin. Jos et ole vielä ehtinyt Skam-kelkkaan mukaan, niin jaksot taitavat olla edelleen Areenassa nähtävillä.

IMG_20151027_212728725.jpg

Koitin epätoivoisesti etsiä kuvistani jotain, joka kuvaisi nuoruutta. Löysin kuvan Raiderista.

Koska olen kesän ajan kärsinyt akuuteista Skam-vieroitusoireista, aloin etsiä korvaavaa huumetta Netflixistä. Päädyin katsomaan yhdysvaltalaista nuortensarjaa 13 syytä (13 Reasons Why). Alkuasetelma kuulostaa masentavalta: 17-vuotias Hannah Baker on tehnyt itsemurhan ja ennen sitä nauhoittanut itsemurhansa syyt selitettyinä kaseteille, jotka kulkevat koulukaverilta koulukaverille. Hannah tilittää vaikeutensa ne aiheuttaneille ihmisille kuolemansa jälkeen.

Huh huh. Siinä missä Skam on realistinen, riipivä ja hauska, on 13 syytä masentava, raskassoutuinen ja melodramaattinen. Aihe on loputtoman raskas ja se tekee itsemurhasta spektaakkelin. Sarjan tekijöiden tarkoitus on varmasti ollut auttaa heitä, joilla on vaikeaa, mutta ainakin minulle vaikutus on päinvastainen. Sarja masentaa, ahdistaa ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Siinä ei ole pieniäkään helpotuksen ja naurun hetkiä, vaan pelkkää syyllisyyttä ja tuskaa.

IMG_20160504_221221707.jpg

Skam käsitteli kolmoskaudellaan mm. mielenterveysongelmia ja vaikka siinäkin oli omat dramaattiset hetkensä, oli toteutus lähtökohtaisesti todellinen (ja Baz Luhrmann -viittauksista aina pari pistettä!). Skamissa myös kerrottiin hienosti siitä, kuinka mielenkin sairaudet ovat sairauksia, joihin voi saada apua, eivätkä ne ole ainoa asia, joka ihmistä määrittää. Skam on armollinen: me olemme muutakin kuin sairautemme. Amerikanserkku ei näe asiaa näin: ainoa vaihtoehto on itsemurha.

Toivon, että nuorille tehdään enemmän Skamin kaltaisia televisiosarjoja, joissa on huumoria, ymmärrystä ja rohkeutta kutsua asioita niiden oikeilla nimillä. Toivon, että Skamin esimerkki avaa ovia uusille televisiosarjoille, joista erilaiset nuoret (ja kaikenikäiset ja -laiset ihmiset!) löytävät samaistumisen kohteita.

Kotimaassa mielenterveysaihetta käsitteli jo viime kesänä Ylen Sekasin-sarja, joka löytyy vielä Areenasta. Mielestäni se jäi liian vähälle huomiolle, sillä sarja oli varsin mahtava esimerkki siitä, miten käsitellä vakavia aiheita ymmärryksellä ja huumorilla. Sekasin-sarjassa on Suomen Skamin henkeä. Randolfin hipoilta lämmin suositus!

<3: Laura

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään