Liimataisen lämmin kikhernesalaatti

IMG_20170810_133802.jpg

En todellakaan ole mikään oman elämäni Nigella. Paitsi siinä mielessä, että pyörin iltaisin availemassa jääkaapin ovea ja tutkimassa, josko sinne jumalan armosta olisi ilmestynyt esimerkiksi juustolautanen. Tähän mennessä ei vielä ole.

Ruoanlaitto on siis enemmänkin välttämätön paha kuin suuri ilo, vaikka syömisestä ja ruokailuiden suunnittelusta tykkäänkin. On kivaa suunnitella juhliin naposteltavia tai viedä kakkua vappubileisiin, mutta arkiruoan laittaminen ei kamalasti inspiroi. Siksipä ajattelin jakaa pari reseptiä, joista ekaa inspiroi 2000-luvun alussa näytetty Tiinan keittiössä -ohjelma (ihan hullun amazing!). Se on tullut nyt kesän aikana uusintana ja joku mun sisäinen kello ajaa mut telkkarin eteen arkisin kello 18:00. Toivon, että Tiinan skånelaismurteella kerrotut läpät uusittaisiin telkkarissa tästä hamaan ikuisuuteen.

Eli tässäpä Liimataisen lämmin kikhernesalaatti inspirerad av Mat-Tina.
 

IMG_20170810_153235.jpg

Liimataisen lämmin kikhernesalaatti

1 prk kikherneitä (ostan aina valmiiksi liotettuja, en pysty sellaiseen suunnitelmallisuuteen, mitä liottaminen vaatii)
couscousia
aurinkokuivattuja tomaatteja
paprika
kesäkurpitsaa
sipulia
juustokuminaa
paprikajauhetta
valkosipulia
rosmariinia
suolaa

pippuria
öljyä

 

Ensiksi kipataan kikherneet kippoon ja niiden sekaan aurinkokuivattuja tomaatteja öljyjensä kera. Mä saksin aina tomaatit pienemmiksi, koska jos niitä yrittää leikellä leikkuulaudalla, niin koko keittiö on öljyssä. Perään vähän juustokuminaa, paprikajauhetta, suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Jätetään kikherneet maustumaan.

Sittenpä laitetaan uuni lämpiämään ja pilkotaan paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia ja oikeastaan mitä vain kasviksia (mulla taisi esimerkkiannoksessa olla myös kukkakaalia) mitä jääkaapista sattuu löytymään. Kasvikset heitetään uunipellille ja päälle öljyä, pari silputtua valkosipulinkynttä sekä rosmariinia. Kasviksia paahdetaan sen verran, että ne näyttävät kivan kärtsänneiltä. Luin itse Kuukausiliitettä tän uunitusajan, joten en osaa sanoa kauan siihen meni. Ehkä 20 minsaa?

Viimeiseksi pitää enää tehdä couscous. 2 dl couscousia kippoon ja päälle saman verran kiehuvaa vettä. Kansi päälle ja kohta on valmista. Kun vesi on imeytynyt couscousiin, voi couscousit heittää samaan kippoon kikherneiden kanssa. Kikherneisiin saa laittaa ihan reilusti öljyä aurinkokuivatuista tomaateista, sillä couscous imee sitä hyvin. Sitten lopuksi kasvikset uunista päälle ja avot! Itse heitin kylkeen hieman kreikkalaista jogurttia kastikkeeksi, mutta olisi mennyt ilmankin, jolloin olisi saanut vegaanisen annoksen.

Tämä ruoka on aikamoinen saavutus multa, sillä tavallisesti kokkaan lämpimiä voileipiä (ysäriklassikko!) tai vanhaa kunnon mozaötkyä (kuten täällä kerrotaan). Kiinnostaako tällaisten kokkausrajoitteisten ruokajutut? Jatkoa saattaa seurata myös best of einekset -sarjaan.

 <3: Laura

Hyvinvointi Liikunta

Aikuisuus alkaa alusvaatteista

HKMS000005_km0000lglt.jpg

Kuva: Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

Kun joskus kivikaudella ostin ensimmäisiä rintsikoita, oli aikuisuuden huipentuma se, että käytti samanvärisiä pikkareita ja tissareita. Sitten rintsikoista pamahti kaarituet ulos ja kusenpolttamia alushousuja oli pakko heittää roskiin. Myöhemmin samaa sarjaa olevia alusvaatteita tuli käytettyä korkeintaan erikoistilanteissa, eli silloin kun oli lähdössä yökerhoon katsastamaan tarjontaa.

Omat alusvaatekokemukseni ovat ehdottomasti olleet aina enemmän tyyliä Bridget Jones kuin esimerkiksi Gossip Girl, jossa lukiolaiset huitelevat seksiseikkailuissaan pitsiunelmissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että alusvaatteiden funktio on lähinnä käytännöllinen, ei visuaalinen. Romantillissa kohtaamisissa on käsittääkseni tarkoitus saada alusvaatteet pois päältä mahdollisimman pian eikä niinkään ihastella niitä kantajansa päällä.

HKMS000005_km0000o3tr.jpg

Kuva: Harri Ahola / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

Usein ainoa paikka, missä olen tietoinen alusvaatteistani (ja ihokarvoistani myös!) on uimahallin pukuhuone tai saunan pukkari porukalla, jossa kaikki eivät ole ihan tuttuja. Riisuuntuessa sitä jotenkin jaksaa miettiä, mitähän nuokin ajattelevat mun pikkareistani. Vaikka järjellä ajateltuna kukaan ei todennäköisesti ajattele mitään. Ei kai kukaan todellisuudessa arvioi muita ihmisiä alusvaatteiden perusteella?

Oikeankokoiset ja mukavat alusvaatteet voivat tehdä ihmeitä itsetunnolle, erityisesti sopivat rintsikat nostavat tunnelmaa. Parhaimmillaan hauskan väriset pikkarit saavat hyvälle tuulelle, vähän kuin salainen supervoima.

HKMS000005_km0000m6of.jpg

Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

Tällä hetkellä en taida omistaa yksiäkään samaa sarjaa olevia alushousuja ja rintsikoita. En ole varma onko se noloa ja lapsellista vai ns. oikeasti aikuista. Haluaisinko edelleen larpata jonkinlaista aikuisuutta sillä, että käyttäisin samanvärisiä alusvaatteita? Ja mitä väliä tällä loppujen lopuksi on? Ei mitään. Tärkeintä on, että pikkarit eivät ole persvaossa.

<3: Laura

Muoti Oma elämä Trendit