Yritin ettiä itestäni #thuglife-kuvaa, mutta löysin vaan tän.

Koko hip hop -kulttuuri tuntui mulle pitkään Suomeen suuresta maailmasta tuodulta nuorten jäpiköiden uhomeiningiltä. Rap ei tuntunut relevantilta, sillä thug life -stoorit rapakon takaa ja niiden suomalaiset halpahalliversiot Lahesta eivät koskettaneet millään tasolla.

Vaikka nykyään kuuntelen rappia ja hip hopia enemmän kuin ikinä ennen, ei mikään artisti ole aiheuttanut minussa samanlaisia riemunkiljahduksia ja onnen tyrskähdyksiä kuin Draama-Helmi ja erityisesti Draamiksen uusi levy Ihmisten ilmoilla.

Tarinoissa on kosketuspintaa, viittauksia popkulttuuriin ja sellaista riipivää kauneutta, johon kohtaa usein taistellessaan tietä yökerhosta kotiin kesäisen aamuyön valossa. Draama-Helmi kertoo siitä, kuinka vituttaa, kun ukot jatkuvasti miesselittävät, antavat neuvoja pyytämättä ja tekevät itsestään “tarpeellisia”. Draama-Helmi kostaa rakastetulle ja hänen toiselle naiselleen murustelemalla sänkyyn. Draama-Helmi ei jaksa lähteä bileisiin, koska illalle on jo suunnitelmia: suihkussa käyminen. Draama-Helmi kertoo, millaista on, kun identiteetti hajoaa palasiksi, kun ei enää olekaan heppahullu.

Draama-Helmi on ihana! Kuunnelkaa!

<3: Laura

P.S. Jos suomalaisen hip hopin tila kiinnostaa, kannattaa kuunnella tää Radio Helsingin paneelikeskustelu. Mielenkiintoista keskustelua mm. miesten ja naisten asemasta suomalaisen hip hopin kentällä.