Innostuin jossain vaiheessa paljon podcasteista ja sen myötä aloin taas kuunnella radiota. Henkisesti eläkeikäinen puolisoni kuuntelee Yle Puhetta, ja automatkojen aikana minäkin pistin merkille mielenkiintoiset puheohjelmat. Niitä onkin vaikka kuinka ja vielä kätevästi Areenasta saatavilla. Etsin kotimaista vaihtoehtoa englanninkielisille podcasteille, joita kulutan välillä turhankin paljon, ja löysin radion ihmemaan.

Samalla tuli vastaan ehdoton lempiohjelmani radiosta. Kuuntelen pääosin puheohjelmia, mutta yhtenä tavallisen ankeana talvimaanantaina pistin soimaan mökkilomilta tutun Kissankehdon. Susanna Vainiolan hunajainen ääni, tarkoin valitut kappaleet ja pienet, maailmoja suuremmat tarinat ovat kaikin puolin täydellisiä.

Kissankehto vajaan tunnin mittainen matka tuntemattomiin universumeihin, mummolan varastoon ja ensisuudelman hetkeen. Vainiola piirtää hopeisia lankoja laulujen ja niiden tarinoiden välille, hän kertoo taustoja kappaleiden takana, tulkitsee ja täyttää tarinoiden aukkoja luoden aina kertomuksen, joka on täyttä totta ja mielikuvituksen tuotetta.

Vainiola yhdistelee ihanasti vanhoja klassikkobiisejä uusiin suosikkeihin. Häntä ei rajoita genrerajat tai minkäänlaiset cooliuden vaatimukset. Vainiolaa selvästi kiinnostaa tarinoiden kertominen, sillä niitä hän luo. Kertomuksia, joiden avulla pääsee kulkemaan kauas ja hyvin lähellä.

Jos haluat hippusen magiaa tai tipan todellisuutta vaikka pyörämatkalle tai sateiseen sunnuntaiaamuun, laita Kissankehto pyörimään. Uusimmat jaksot löytyvät aina Yle Areenasta.

<3: Laura