Luin Sisko Savonlahden esikoisromaanin Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ja tunsin voimakkaita samastumisentunteita siitä, että jollain muullakin on samanlainen, lähes pakkomielteinen suhtautuminen sipseihin ja dippeihin. Kirjan päähenkilöllä on tarkat sipsi- ja dippirituaalit, joita noudatetaan. Kuitenkin dippikuvauksessa oli minulle myös jotain täysin pöyristyttävää ja kammottavaa: päähenkilön suosikkivalkosipulidippi on PIRKAN VALKOSIPULIDIPPI, joka on täysi pyhäinhäväistys oikealle dipille, siis Taffelin valkosipulidipille.

Henkilökohtainen riippuvuuteni Taffelin valkosipulidippiin on kestänyt jo lapsuudesta saakka, todellakin suurimman osa elämästäni. Dippaan kaikkea: sipsejä, porkkanoita, muita kasvinpaloja, hapankorppuja, suolakeksejä, ja heikkona hetkenä syön pelkkää dippiä. Tiedän, vähän erikoista, mutta en voi sille mitään. Sipseihin minulla on konfliktinen suhde: rakastan sipsejä, mutta ymmärrän, ettei niitä saisi syödä liian usein. Lisäksi hieman epäterve suhtautumiseni ruokaan nostaa usein päätänsä sipsien parissa. Ymmärrän, että on pienimuotoinen ongelma käsitellä tunteitaan syömällä sipsejä, mutta viinanjuonti ei ainakaan ole parempi vaihtoehto.

Rakastan muitakin tahnoja ja kylmiä kastikkeita (hello Lidlin hummus, joka on kirinyt lähes valkosipulidipin rinnalle!), mutta valkosipulidipillä on oleva aina erityinen asema sydämessäni. Äitini lähetti sitä postilla Irlantiin vaihtoaikana, sain sitä kymmenen pussia tuparilahjaksi ystäviltäni ja sydäntä korventaa, jos kaupassa Taffelin valkosipulidippijauheen kohdalla on tyhjä kolo.

Vaikka päähenkilö onkin siis mielestäni täysi dippikerettiläinen pitäessään Pirkan valkosipulidippiä parhaana dippinä, samastun myös hänen dipinhakuretkiinsä. Pirkkaa ei tietenkään saa S-ryhmän kaupoista, joten päähenkilö joutuu aina suuntaamaan K-kauppaan hakemaan dippiä. Itse muistelen kauhulla synkkiä aikoja noin viitisen vuotta sitten, jolloin S-ryhmä yhtäkkiä päätti, etteivät he enää pidä valikoimissaan Taffelin valkosipulidippiä. Jouduin kiertelemään ympäri kotikaupunkiani etsimässä lempidippiäni ja esimerkiksi mökkireissua ennen oli pakko mennä Citymarketiin: sieltä sai varmasti valkosipulidippiä. Onneksi joku on takonut päättäjien päähän järkeä ja Taffelin valkosipulidippi kuuluu nykyään jokaisessa ruokakaupassa peruselintarvikkeiden valikoimaan, niin kuin pitääkin.

Suosittelen Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -romaania kaikille sipsien ja dippien ystäville.

<3: Laura

P.S. Ärsytti aivan helvetisti, kun huomasin, että tämä opus on kirjastossa merkitty tagilla VIIHDE. Saisinko kysyä, ovatko myös esimerkiksi Johannes Ekholmin Rakkaus niinku tai Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani luokiteltu viihteeksi? Kirjoitukset miesten elämästä ovat aikalaiskuvauksia, naisten elämästä taas “pelkkää” viihdettä. Pisti vituttamaan.