Natalia Salmela kirjoitti hiljattain briljatin postauksen vaikuttajamarkkinoinnista. Ilokseni bongasin hänet Docventures-studiosta 9.10.2018 keskustelemassa samaisesta aiheesta. Nata on luonut vaikuttavan uran vaikuttajamarkkinoinnin saralla, mutta Instagram-seuraajilla mitattuna studion suurimmat vaikuttajat olivat kuitenkin illan isännät itse: Riku Rantalalla on 42 300 seuraajaa ja Tunna Milonoffilla 21 200 seuraajaa, Natalla puolestaan “vain” 18 400. Perstuntumalta heittäisin, että Rikun ja Tunnan vaikuttajatyö ei aiheuta yhtä negatiivista palautetta, kuin Natan kaltaisen bloggaajan vaikuttajatyö. Miksi näin on? Docventuresin joka tiistainen juoman kippistys on erittäin arvokas mainospaikka, mutta se ei ärsytä, koska kohderyhmä kokee tuotteen tarpeelliseksi ja vaikuttajat luotettaviksi. Illan mokumentti, Drib,  ei antanut mulle mitään uutta, ja studiokeskustelukin jäi omaan makuuni hieman pinnalliseksi, mutta pinnan alla muhii ristiriitojen mehevä soppa, johon nyt työnnän lusikkani!

Tekstin luettavuuden lisäämiseksi käytän termiä bloggaaja, joka sisältää kaikki vaikuttajamarkkinointia tekevät tahot.

Markkinointi, eritoten vaikuttajamarkkinointi, saa monen karvat nousemaan pystyyn. Vaikuttajia kritisoidaan kaupallisuudesta ja heidän rehellisyyttään epäillään. Kansaa riepoo myös markkinoinnin kohdentaminen esimerkiksi ostokäyttäytymisen tai nettisivujen selaamisen ja klikkailun perusteella. Samaan aikaan kansa kitisee itselle epämieluisista mainoksista. Miksi mainonta ärsyttää? Oikein aseteltuna kysymys kuuluu: milloin mainonta ärsyttää? Silloin, kun markkinoinnin kohdentaminen on epäonnistunut, eikä ihminen, kuluttaja, koe tuotetta itselleen tarpeelliseksi. Me tarvitsemme katon pään päälle, vaatetta ympärille ja murua rinnan alle. Lisäksi tyydytämme lukuisia emotionaalisia tarpeita erilaisilla tuotteilla, palveluilla ja tyydytteillä.

Onko se vaikuttajamarkkinointi villi länsi, jossa lainsuojattomat bloggaajat tuputtavat häikäilemättä sieluttomien yritysten turhakkeita? Ei ole. Markkinointia säätelee muun muassa kuluttajansuojalaki, henkilötietolaki ja laki sähköisen viestinnän tietosuojasta. Mainontaa valvoo kuluttaja-asiamies. Lisäksi Mainonnan eettinen neuvosto antaa lausuntoja mainonnasta. Lain kourasta huolimatta ihminen voi joutua piilomainonnan uhriksi. Ammattimaisesti toteutetun markkinoinnin ja piilomaininnan rajalla kulkee harmaa alue myös vaikuttajamarkkinoinnissa, vaikka Kuluttaja-asiamiehen linjaus (Mainonnan tunnistettavuus blogeissa 2013) on varsin yksiselitteinen: “—markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan. — Harrastusbloggaajaa ei velvoita suoraan kuluttajansuojalainsäädäntö tai Journalistin ohjeet, mutta mainostava yritys on siitä huolimatta vastuussa lainsäädännön noudattamisesta blogin kautta markkinoidessaan.”

Oman kuplani sisältä katsottuna bloggaajia syynätään erittäin tarkalla suurennuslasilla. Vaikuttajamarkkinointi kyrsii, vaikka samaan aikaan kaveri saattaa tehdä kylppärirempan pimeänä tai luontaistuotekauppa myydä täyttä kukkua käypänä hoitona. Hyvin rempan tehnyttä kaveria on kiva suositella seuraavalle kaverille, ja peräpukamat parantanut häränhäntäuute ansaitsee tulla mainituksi kahvitauolla. Tällöin kuluttaja toimii itse suosittelijana. Ja mikä on vaikuttajamarkkinointiakin tehokkaampi keino vaikuttaa? Kun kuluttaja tekee sen itse. Vaikuttajia olemme me kaikki, eikä kukaan meistä voi välttyä vaikutuksilta.

<3: Mertta

Kuva: Mun ilme, kun joku ihmettelee, miksi vaikuttajat saavat palkkaa työstään