Talvella ystäväni kutsui minut mukaan Portoon Nos Primavera Sound -festareille, joka on Barcelonassa järjestettävän “pää-Primaveran” pikkusiskofestari. Pohdiskelin, haluanko lähteä mieluummin katsomaan Nick Cavea Portoon vai Poriin ja päädyin ensimmäiseen.

Mielessä siinsi aurinkoinen ja tuulinen etelänloma Atlantin rannalla. Ajattelin pukeutuvani eteerisesti ystävältäni lainaamaan rivierahaalariksi ristittyyn asuun ja isoon lierihattuun. Kuvittelin siemailevani aistillisesti portviiniä aurinkoisella rantabulevardilla ja heittäväni villisti sandaalit jaloistani hiekkarannalla, kun valtameren tyrskyt huuhtovat arjen raastamia jalkojani.

Todellisuudessa nautimme auringosta yhteensä ehkä kuusi tuntia koko viiden päivän reissun aikana (toki kuitenkin sen verran, että matkakumppani ehti ensimmäisenä päivänä saada hyvän turistipunoituksen!). Atlantin aaltoja oli mahtavaa tarkkailla pienessä tihkusateessa, mutta festareilla möyriminen mudassa ja helvetillisessä vaakasuuntaisessa vesisateessa koetteli hermoja. Pukeutuminen mustaa jätesäkkiä muistuttavaan sadeviittaan ja kirotun epämukaviin paikallisen halpahallin halvimpiin kumppareihin ei vastannut mielikuviani sensuellista leidistä, joka ajattelin olla lomallani.

Sitten kuitenkin viinilasi kädessä kaatosateessa seisominen Nick Cavea lavalle odotellessa oli aika mieleenpainuvaa, niin kuin itse keikkakin. Samoin kuin se, että ensimmäistä kertaa elämässäni en saanut salakuljetettua festareille viiniä, sillä paikallinen festaripoliisi teki todella perusteellisen tarkastuksen. Fever Rayn pervoja euroviisuja muistuttava show vakuutti.

Pääsin maistelemaan portviiniä viinitalon terassille, mitä siitä, jos siellä vähän tihutti. Yllätyin siitä, kuinka kaunis kaupunki Porto on, erityisesti silloin, kun haahuilee rantabulevardeilta hieman eksyksiin pikkukujille ja puistoihin. Lempparipaikka oli Jardim das Virtudes, jonne päädyimme päämäärättömän vaeltelun päätteeksi. Viikon parhaat ruoat syötiin heti viikon aluksi Tascössa, jossa kahden hengen koko illallinen viini(pulloineen) ja kahveineen kustansi viitisenkymppiä.

Seurueemme jäsen ynnäsi sunnuntaisella hieman kohmeloisella aamupalalla, että elämässä parasta on sen yllätyksellisyys. Sitä ajattelee lähtevänsä aurinkolomalle ja päätyy rämpimään jätesäkki päällä mudassa. Onpahan ainakin taas juttuja kerrottavana!

<3: Laura

P.S. Olemme Mertan kanssa loppuviikon Sodankylän elokuvajuhlilla, sano moi, jos olet siellä kanssa!