Radiolauantai
Lapsuudenkodissani oli aina telkkari päällä, ja sellainen olikin lähes joka huoneessa. Parhaimmillaan meillä oli mahdollista katsoa kahta telkkaria samaan aikaan, kun toinen oli keittiössä ja toinen olohuoneessa. Kotiin ekaksi tuleva laittoi telkkarin päälle ja siellä se huuteli nurkassa, kun meillä tehtiin ruokaa, luettiin läksyjä, pohdittiin sudokuja ja leivottiin.
Lapsuuteeni kuului myös radio, jota kuunneltiin aina autossa, mutta kuului erityisenä osana juhlapyhiin. Aina jouluaattona ja pääsiäisenä tuli nimittäin Noita Nokinenä -kuunnelma. Surra, purra, murra, taikapussi hurraa! Mutta siinä missä televisio oli kotona tasaista taustahälyä, kuunnelmiin ja myös äänikirjoihin keskityttiin. Laitettiin silmät kiinni ja sukellettiin toisiin maailmoihin.
Mökillä taas eletään ylösalaisinmaailmassa: taustamölyn ja viihdyttäjän roolin onkin ottanut wanha kunnon ääniradio, sillä meidän mökillä ei ole koskaan ollut televisiota. Nykyisin tabletilta tulee katsottua valikoituja ohjelmia, Nuorta Morsea ja Hercule Poirotia, mutta padilta ei tuutata taustalle miellyttävää hälinää.
Mökillä kuunnellaan aina Yle Suomea. Teini-ikäisenä se otti päähän suuresti, sillä Yle Suomi ei ollut teiniangstisen taiteilijasielun kanavavalinta numero yksi. Ajan kanssa olen kuitenkin kasvanut kiinni Yle Suomeen.
Olen vuosien saatossa oppinut lauantain ohjelmakartan ulkoa. Se tuntuu pysyvän samana aina, mikä tuo elämään lohdullisuutta ja pysyvyyttä. Koska olen hengeltäni ihminen, joka toivoo, ettei minun tarvitsisi koskaan tehdä mitään ja kaikki pysyisi aina samana, tämä lämmittää mieltäni. Minulle Twixit ovat Raidereita ja YleX ikuisesti Radiomafia, joten minua lohduttaa se, että maalla radion ohjelmakartta asettaa päivän uomiinsa.
Kun pari vuotta sitten aloin kuunnella podcasteja, löysin myös uudestaan radion sekä kuunnelmat (harmi vaan, ettei lempilukijani Lars Svedbergin lukemia Pekka Töpöhäntiä tai Jeeves-kirjoja saa muussa formaatissa kuin c-kasettina!). Nykyisin lauantaiaamuisin laitan radion päälle ja aloitan viikonlopun Yle Suomen Suomikierroksella. Eniten odotan poliittista satiiria Tohtori Raimoa ja iltapäivän ohjelmista musiikkitietovisailua Poppikoulua. Ehkä tämä on sitä aikuistumista, kun alkaa itse valita entisen pakkopullan. Ja vielä mielellään.
<3: Laura