Randolfin hipat <3 Vesta
Kuva: Andre Pozusis
yhteistyössä Espoon kulttuurikeskus
Vesta on parasta, mitä suomalaisessa musiikissa on hetkeen tapahtunut. Olen luukuttanut viime kuun lopussa ilmestynyttä Vestan esikoisalbumia Lohtulauseita niin paljon, ettei varmasti ole naapureillekaan epäselvää, mikä musiikki tällä hetkellä kiinnostaa. Kävin myös alkuvuodesta kuuntelemassa Vestaa akustisena kitaristin kanssa Ateneum-klubilla, jossa Vestan teeskentelemätön läsnäolo vakuutti.
Saimme blogin kautta liput Espoon kulttuurikeskukseen kuuntelemaan Vestaa ja levyä luukuttaneena oli mahtavaa päästä kuulemaan bändisovituksia Vestan biiseistä. Keikka oli selvästi suunnattu kaikenikäiselle yleisölle jo ajankohtansakin puolesta, sillä se alkoi jo klo 19 (henkisesti mummoutunut kiittää, ehtii hyvin kotiin nukkumaan tai katsomaan Temppareita) ja ilmeisesti Vestan musiikki uppoaa kaikenikäisiin tyyppeihin, sillä ikähaitari oli varsin laaja. Nuorimmat diggarit olivat hädin tuskin kouluikäisiä.
Kaikenikäisille sopivana keikkapaikkana Espoon kulttuurikeskuksen Louhisali oli minulle positiivinen yllätys, erityisesti lavan edessä oleva baarityyppinen pöytämuodostelma oli hauska (samoin kuin itse baari, kyllä keikkaa on aina kivempi katsella kuoharilasi kädessä). Keikan myötä vapauduttuaan Vesta sai jopa yleisön laulamaan mukanaan, vaikka fanit eivät heiluneetkaan ihmismassassa muovituopit kädessä. Yleisö istui paikallaan, mutta tunnelma vei mukanaan juuri niin kuin parhailla keikoilla käy.
Vestan esiintymisessä on sellaista vimmaa ja voimaa, että häntä olisi mielellään kuunnellut kauemminkin. Henkilökohtaiseksi suosikiksi livevetona nousi Vestallica, joka pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa bändin kanssa räimittynä. Myös Vestan laulussa on livenä paikoin suuruutta, jota levyn usein pehmeästä ja hyvällä tapaa jopa mutisevasta laulusta ei tajunnut edes odottaa.
Sanoitusorientoituneena ihmisenä minua eniten koukuttavat Vestan nokkelat ja koskettavat sanoitukset, joista löytyy uusia kulmia useidenkin kuuntelukertojen jälkeen. Vesta on kertonut olevansa PMMP-fani, ja Paula Vesalan, Juice Leskisen ja Gösta Sundqvistin tarinallinen kerronta kuuluu Vestan lyriikoissa. Vesta on avoin ja raaka eikä peittele, ja se on ihastuttavaa. Ystäväni tokaisi Vestaa kuunnellessaan, että “nää on niin kolmekymppisten ongelmia”. Hän järkyttyi, kun kerroin Vestan olevan 23-vuotias. Joko me olemme läyrynneet samoissa ongelmissa viimeiset kymmenen vuotta tai nykynuoriso ottaa meitä kiinni jo ongelmissakin.
Lohtulauseita-albumin tuottajana toimi Jori Sjöroos. Rumban haastattelussa Vesta kertoi, mitä hän on oppinut yhteistyöstä Sjöroosin kanssa:
“Kaikkia hävettää koko ajan, kaikkia nolottaa jatkuvasti. Mutta kun lopettaa itsensä vihaamisen edes hetkeksi, niin silloin voi tehdä, sillä hetkellä.”
Siinäpä hyvä elämänohje. Pitää vain päästä yli siitä itseinhon ja -epäilyksen riivauksesta ja alkaa tehdä. Silloin voi saada aikaan vaikka jotain todella hienoa, kuten esimerkiksi Vestan musiikkia.
<3: Laura