Runo viherkasveista (ja elämän suorittamisesta)

Voi vehkaparka

ken vedetönnä viruu

Kostuta mun multa

sen lehvät mulle kiljuu

 

Vaan en ma muista kastella

En kukkii enkä kasveja

Kun on muka niin kamala hoppu

Kiirehtiä elämän loppuun?

 

Jos olla voisin ma

kuin kasviystävä

Kukoistaisin vuodes’ kerran

Muutoin ottaisin piirun verran

Hitaammin

Kuin nykyisin

 

<3: Mertta