Rutiinien ylistys

Olen odottanut syksyä jo kauan. Tarkoitan nyt sellaista kunnollista syksyä, ettei ole jatkuvasti pieni hiki päällä ulkona ja ettei aina tarvitse manailla, että taas aurinkolasit unohtuivat kotiin. En suuremmin kaipaa jäätävää tihkusadetta tai lenkkareissa kastuneita varpaita, vaan eniten rutiineja.

Yrittäjänä luon omat rutiinini. Viikkoaikataulut elävät, toisinaan suhaan paljon ympäri kaupunkia äänittämässä podcastia ja pohtimassa tulevia juonia, toisinaan istun yksin kotona tai toimistolla nakuttamassa konetta ja välillä katsomassa laatutositelkkaria välipalan kanssa. Arkeen teen kuitenkin itselleni tiettyjä rutiineita, sillä olen havainnut, että rutiinit rauhoittavat. Tykkään elämästäni eniten, kun arjessa on tiettyä vapautta ja liikkumatilaa, mutta myös pysyviä elementtejä.

Viikkotasolla rutiineitani tanssitunti, saunavuoro ja siivouspäivä (josta kyllä toisinaan hieman joustetaan). Viime keväänä Mertan kanssa rutiininamme oli tiistaisin aina aamujumppa ja sen jälkeinen lounas, jonka kanssa rutinouduimme niin pahasti, että söimmekin aina samaa ruokaa. Päivittäisiin rutiineihini kuuluu töiden tietynlainen järjestely, vaikka sisällöltään työt vaihtelevatkin päivästä toiseen.

Luovuus voi parhaiten raameissa. Kun antaa itselleen tietyn ajan tietylle tehtävälle tai askareelle, saa myös aikaseksi. Minä ainakin tarvitsen määräpäiviä ja painetta siitä, että olen jollekin tilivelvollinen saadakseni asioita eteenpäin. Deadlinet asettavat tarvittuja rajoja, joita ilman en varmaankaan tekisi ikinä mitään muuta kuin nauttisin elämästäni sohvalla MasterChefin ja sipsien parissa.

Rutiineista tulee turvallisuutta. Vaikka voisin tehdä töitä lähes mihin aikaan ja minä viikonpäivänä tahansa, pyrin tekemään töitä aika lailla toimistoaikoihin, jolloin muukin yhteiskunta toimii. Päivärutiinit ja toistuvat tavat luovat elämään säännöllisyyttä, jota muuten ei välttämättä omassa työelämässäni kauheasti ole. Ero palkollisena oloon on kuitenkin se, että jos minulla onkin menoa päivällä, voin helposti muokata aikatauluani niin, että teen töitä illalla tai vaikka lauantaina, jos elämän järjestäminen niin vaatii. Vapaus valita ja päättää omista rutiineistani on minulle tällä hetkellä parasta omassa (työ)elämässäni.

Ja välillä on ihana päättää, että tänään kapinoin omia sääntöjäni vastaan ja teen kaiken eri tavalla kuin yleensä. Sekin on tärkeää ja virkistävää. Jos ei koskaan kokeile uutta tai on niin piintynyt vanhoihin tapoihin, että uuden kokeileminen ahdistaa, niin ei koskaan löydä uusia, joskus parempia tapoja.

Joskus kannattaa kokeilla uutta vain senkin vuoksi, että voi todeta olevansa tyytyväinen siihen, miten asiat on ennen tehnyt. Itse kokeilen säännöllisin väliajoin herätä aiemmin, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että on täysin turhaa herätä seitsemältä makaamaan sänkyyn kahdeksi tunniksi selaamaan puhelinta, kun voisi nukkua.

Rutiinit liittyvätkin usein itsensä tuntemiseen: kun tietää, mihin aikaan päivästä toimii parhaiten tai mistä ruoista tykkää, ei tarvitse enää kohkata ja rehluta ympäriinsä. Silloin voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vaikka sitten aamu-unisena iltavirkkuna aamuvirkkujen yhteiskunnassa.

Tervetuloa, syksy ja rutiinit!

<3: Laura