Sarjakuva kuolemasta

Löysin itseni Matti Hagelbergin sarjakuvakurssilta viime tammikuussa. Luulin pääseväni piirtämään jotain hupaisaa strippiä. Mitä vielä! Kurssilla piirrettiin 5–7 sivun mittainen sarjakuvanovelli. Oma novellini kantaa nimeä Paras ystäväni, Liimataine, sen voi lukea täällä.

Syyskuussa alkoi sarjiskurssi numero 2. Tällä kertaa ensimmäinen tehtävä on strippisarjakuva. Tokaisin heti alkuun, että mielestäni strippisarjakuvan kuuluu naurattaa. Omia suosikkejani ovat Gary Larsonin Harhamat sekä Lise Myhren Nemi.

Aloin pyöritellä aiheita. Mainostoimistoarki. Self help. Minun oli vaikea tarttua mihinkään. Kuvia ei alkanut tulvia mieleen.

Muistin luonnostelleeni erästä aihetta muutama vuosi takaperin. Aihe ei todellakaan ole hauska, vaan surullinen. Kaivoin muistiinpanot Drivestä ja siinä se oli. Aloin suunnitella sarjakuvaa, joka kertoo oman isäni kuolemasta. Kuinka hän sairastui syöpään ja kuoli siihen.

Sarja tullee koostumaan n. 20 stripistä. Yksi osio käsittelee sitä kohtuutonta paskaa, mitä kuolinpesän hoitaja joutuu käymään lävitse.

Mitä strippisarjoja sinä luet?

<3: Mertta

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *