Sinä ansaitset kaiken
Koska kävin tänään uimassa/lenkillä/joogassa, olen ansainnut tämän suklaalevyn/muffinssin/pellillisen mokkapaloja.
Saan usein itseni kiinni ajattelemasta näin. Se kertoo siitä, kuinka syvälle minuun on juurtunut ongelmainen suhde liikuntaan ja ruokaan, käytännössä siis omaan ruumiiseeni. Olen joskus kärvistellyt kaiken maailman reisi-vatsa-peppujumppatunneilla vain ja ainoastaan sen takia, että polttaisin kaloreita, mutta se ei ole enää vuosiin ollut pääsyy liikkumiselleni (toki edelleen usein mietin, että olispa siistiä, jos vahingossa vähän laihtuisin, siinäpä yksi kela, jota voisi vähän enemmänkin miettiä). Eniten HSL:n pyöräilyn reittioppaassa inhoan sitä ominaisuutta, joka näyttää, kuinka monta suklaapalaa tietyn reitin polkeminen kuluttaa. Laihdutuskulttuuri vaanii joka nurkan takana.
Olen löytänyt liikuntalajit, joista tykkään: uinti, jooga, tanssi. Harrastan näitä lajeja siksi, että nautin niiden tekemisestä ja että kroppani menee täysin linkkuun ja jumiin istumatyöstä, jos en tee sillä mitään muuta kuin möhötä sohvalla. Tästä huolimatta saan usein itseni kiinni ansaitsemisajattelusta. Tarve laihduttaa on koodattu minuun niin syvälle, että toisinaan epäilen liikunnasta saamani nautintoa: uskottelenko vain itselleni, että tykkään tästä,
että joskus laihtuisin?
Koska tein tänään kellon ympäri töitä, olen ansainnut sen, että voin huomenna laiskotella sohvalla ja katsoa RuPaul’s Drag Racea.
Ansaitsemisajattelu on kapitalismin oire. Meidän kaikkien pitää ansaita oikeus olemassaoloomme tekemällä rahaa, olemalla tuottavia tai ainakin olemalla laihoja ja kauniita. Laiskalle ja lihavalle ei ole tilaa markkinataloudessa.
Kapitalismi on nykyajan uskonto: tapa hallita meitä. Siinä missä ennen mielihyvää ja nautintoa suitsi pappien käskyt ja synnintunto, nykyään tottelemme suurkäskyä, jonka mukaan tärkeintä on ansaita lisää, menestyä ja päästä elämässä pidemmälle kuin muut. Solidaarisuuden sijasta vertailemme itseämme toisiimme ja toisiamme itseemme. Erityisesti naisoletettujen kohdalla tämä vie aivan helvetisti energiaa: kun keskittyy ajattelemaan, miltä näyttää, ei uhkaa status quoa kehittämällä omia ajatuksiaan ja ryhtymällä vallankumoukselliseksi.
Minä olen ihmisenä mukavampi ja parempi läheisilleni, kun keskityn vain tehokkuuden ja työnteon sijasta rentoon olemiseen, itsestäni huolehtimiseen ja annan aikaa myös muille projekteille töiden lisäksi. Minun vallankumoukseni alkaa omasta yhteisöstäni: minä voin olla esimerkki siitä, ettei itseään tarvitse vetää piippuun, että laiskottelu on tärkeää, että lepoa ei tarvitse ansaita. Muutin hiljattain ja asumiskustannukseni laskivat. Mietin, mitä teen ylijäävällä rahalla, kunnes sain parhaan neuvon: tee vähemmän töitä.
Jos koko elämänsä raataa menemään muiden ja yhteiskunnan odotusten mukaan, tekee uraa, hankkii lapset ja kasvattaa ne, käy kerran vuodessa Thaimaassa lomalla ja kesällä mökillä hoitaa risusavotan ja uusii rännit ja juoksee maratonin, saattaa huomata elämänsä ehtoopuolella, ettei tämä nyt ollutkaan sellainen elämä, jota halusin. Tai sitten saattaa käydä niin, että kaikesta raatamisesta ja rempomisesta huolimatta omalle kohdalle osuu paska nakki ja sairastuu vakavasti tai menettää työpaikkansa tai jotain muuta ikävää käy. Eikä kukaan korvaa sitä (paitsi ehkä vakuutus, jos maksaa jostain random-terveysvakuutuksista, joihin ei tietenkään kuulu mitkään yleisimmät sairaudet), koska ei elämä (yhteiskunta, universumi tai joku muu vastaava) ole sinulle mitään velkaa. Ja se, jos joku, vasta katkeroittaa.
Ymmärrän, että kaikki eivät ole kaltaisiani sohvaperunoita, jotkut tykkäävät enemmän puuhata ja olla menossa. Toivoisin kuitenkin, että jokainen meistä jäisi miettimään, miksi elämme juuri sellaista elämää kuin elämme ja miksi olemme taipuvaisia tuomitsemaan muiden ratkaisut. Kun elämästään pyrkii rakentamaan omannäköisen, tarve tuomita muiden ratkaisuja vähenee yhtä matkaa katkeruuden kanssa. Ja pientä laiskottelua suosittelen kyllä kaikille.
Laiskottelua ei tarvitse ansaita loppuunpalamalla. Sipsejä ei tarvitse ansaita spinningillä. Sinä ansaitset kaiken.
End of huru.
<3: Laura
P.S. Kiitos Lodl ja Mertta aiheeseen liittyvistä keskusteluista ja ajatusten herättämisestä. <3
Kuva: Sinä olet ansainnut myös uuden hiustyylin, kuten päämaljakkoni.